Onnistumisia ja epäonnea.

Tämä viikko on ollut kyllä niin vuoristorataa ponin kanssa. Maanantaina oli normaali maastolenkki pimeässä ja poni arkoi jalkoja jonkin verran pakkasen takia. Kaikki kivet ja epätasaisuudet tuntui takakavioissa ilmeisesti pahasti, joten mentiin hissunkissun koko matka. Pieni pätkä ravia otettiin kun päästiin pehmeälle hiekalle ja ponihan tykkäsi. Maantiellä tuli jälleen pari autoa vastaan, mutta Brandy ei tyypilliseen tapaansa edes korvaansa lotkauttanut.

Tiistaina ja keskiviikkona Brandy sai keräillä voimia, kun itse tein töitä hullun lailla.
Tiistaina avokki kävi myös hieman shoppailemassa hevostarvikkeitä, kun itse en kerennyt missään vaiheessa. Eli hän kävi ostamassa Brandylle tallitoppaloimen, fleece-loimen ja 120cm satulavyön.
Torstaina sainkin siis pitkästä aikaa Brandylle satulan selkään. Satuloimisessa menikin tovi, kun Brandy on oppinut luimimaan satuloitaessa ja pullistelemaan vyötä kiristäessä, joten työstin sitä jonkin aikaa.
Liikkeelle päästyämme, totesin ponin olevan todella hyvä ja energinen, joten otin tiellä jo vähän ravia ja taivuttelin ponia hieman. Pehmeälle hiekalle päästyämme pyysinkin Brandyä nostamaan laukan ja alun kummastelun jälkeen ponikin heräsi ja tajusi että saa mennä. Laukkapätkän jälkeen Brandy käveli huomattavasti irtonaisemmin ja energisemmin, joten ei todella tehnyt pahaa. Olisi vain halunnut laukata lisää <3

Perjantaina pyysin tallityöntekijää kävelemään Brandyn kanssa hieman, jottei se menisi laukan takia jumiin ja Brandy oli kuulemma käyttäytynyt hienosti. Hän oli mennyt ilman satulaa jonkin aikaa pihalla toisen ponin seurana.

Lauantaina pääsin kerrankin tallille valoisaan aikaan ja ihan ajan kanssa, joten päätin lähteä katsomaan uusia maastolenkkejä. Tallinomistaja neuvoi meille miten päästään hyvälle ja pehmeälle hiekkatielle, jossa on hyvä ravata ja laukata. Aamusta oli taas pikkupakkanen, joten Brandy arkoi takasiaan jonkin verran. Se ei kuitenkaan ontunut, joten päätin jatkaa matkaa sinne minne meidät oli ohjattu. Matkaa risteykseen oli n. 4km, joka oltiin kävelty Brandyn ehdoilla ja vauhdilla ja ajattelin että kun se tuntee ihanan pehmeän hiekan kavioiden alla, se haluaisi päästellä.
Väärässä olin. Brandy ravasi kun pyysin, mutta into oli siitä kaukana. Laukan sain nostettua, mutta se oli ponnetonta ja jopa nelitahtista, joten jätin laukat siihen. Mentiin kuitenkin hieman ihastelemaan maisemia ja siellä olikin ihan kaunista. Pohjakin oli juuri niin hyvä kuin oli luvattu, mutta ilmeisesti kaviot olivat niin arat ettei tehnyt mieli mennä kovempaa. Takaisin tallille käveltiinkin ponin kanssa vierekkäin, ettei sen jalat rasitu yhtään enempää.
Tallille päästyämme poni olikin jo melko hikinen, eli n. 10km lenkki on vielä melkoinen voimanponnistus ponille. (Ja onhan sillä sitä karvaakin aika lailla)



Metsätie lauantaina

 

Järvenrantaa <3

 

Loppumatka rinta rinnan.

 

Tänään eli sunnuntaina sainkin tallille seurakseni siskon ja siskontytön. Entisen hevosenihan omistin siskon kanssa puoliksi, joten on aina ihana saada heidät tallille seuraksi. Suunnitelmissa oli että tyttö (kohta 5v) olisi ratsastanut kentälle ja siskoni olisi saanut kokeilla Brandyä kentällä. No jälleen kerran suunnitelmat menivät uusiksi, sillä yön aikana oli tullut räntää ja pakkasta, joten tiet olivat aivan jäässä. Brandy meinasi liukastua jo siinä vaiheessa kun päästiin tallinpihatieltä pois (tyttö oli kyydissä, onneksi myös pysyikin siellä), joten yritettiin etsiä mahdollisimman hiekkaisia kohtia. Takajalathan alkoi arkomaan hiekalla, joten sekään ei ollut järin hyvä vaihtoehto. Talsittiin kuitenkin jonkin aikaa varovaisesti askel kerrallaan, jotta tyttö saisi hieman ratsastaa ja Brandy hieman kävellä, mutta tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kaikille on mukavampi, kun mennään takaisin tallille. Hieroin Brandyä vielä lavoista, kainaloista ja ryntäistä, ettei se menisi varomisesta niin pahasti jumiin.

Reipas tyttö ja hieno ratsu. Tienpinta ei näytä niin liukkalta kuin mitä se bootsien alla oli.

Perjantaina sain tilattua Vainikan Aitalta takasiin bootsit ja geelipohjalliset sekä joka jalkaan nastat. Niitä odotellaan nyt kuin kuuta nousevaa, jotta päästäisiin täyspainosesti treenaamaan. Sitten jos saisi hierojan hieromaan ponin läpi, niin alettaisiin olemaan ihan hyvässä tilanteessa. Brandyllähän kuluu etuset enemmän varpaalta, joka kielii lapojen ja niskan jumeista ja takaset kuluu ulkosyrjältä enemmän, joka kertoo ristiselän ongelmista.

Ja sitten tietenkin vielä kaviokuvia:

Oikea etunen. Kuvassa ei vieläkään näy miten iso pala siitä puuttuu mutta säteen koko takaosa on siis poissa.

Vasen etunen.