perjantai 22. elokuuta 2014

Tarinan loppu

Rakas <3

Nyt vasta jaksan ja pystyn kirjoittamaan tänne ylös tarinan lopun.
Lähdettiin seuraavana päivänä klinikalle kysymään heidän mielipidettä asiasta, koska itse en kestänyt katsoa enää hetkeäkään rakkaan ponin vaivoja vaikka eläinlääkäri oli antanut ohjeeksi vain seurailla tilannetta. Päästiin klinikalle neljän jälkeen eli päivystysaikaan, joten jouduttiin odottelemaan jonkin aikaa. Vihdoinkin kun päästiin eläinlääkärin tutkimuksiin, se tutkittiin äärimmäisen tarkkaan ja epäilyksi nousi joku hermostollinen sairaus. Brandy myös katetroitiin, koska sillä oli virtsarakko aivan täysi ja sen takia virtsaa valui jatkuvasti.

Eläinlääkäri ehdotti että Brandy voi jäädä klinikalle tarkkailuun viikonlopun ajaksi ja maanantaina tulee näihin asioihin erikoistunut lääkäri, tai voin ottaa ponin kotiin ja pyytää jotain eläinlääkäriä katetroimaan sen aina tarvittaessa. Juteltuani rahoittajieni kanssa päätettiin jättää poni klinikalle, jossa sillä on kaikki apu heti lähellä. Sen verran eläinlääkäri sanoi että mikäli poni alkaa virtsata normaalisti viikonlopun aikana, se luultavasti palautuu normaaliksi, muuten tilanne näyttää huonommalta.

Lauantaina sain uutisia klinikalta sen verran että on pitänyt katetroida ja se on siirretty eristykseen herpes vaaran takia. Eläinlääkäri kysyi myös mitä matolääkettä olen antanut, koska joku erikoisempi loinen joka kuolee pelkällä ivermektiinillä voi aiheuttaa tämän tapaista. Eihän sitä tietenkään oltu viimeksi madotettu ivermektiinillä, joten ne antoi senkin klinikalla. Kamala huoli koko ajan rakkaasta, mutta helpotti kuitenkin tietää että se on klinikalla.

Sunnuntaina menin heti aamusta klinikalle paijaamaan Brandyä. Sen eristyskarsinassa oli tajuttoman kuuma, vähintään 30-35°c ja ponikin hikoili sen mukaisesti. Jouduin odottelemaan pitkään että sain tietoja Brandyn tutkimuksista sillä eristyksen takia en voinut mennä toimistoon kyselemään vaan jouduin aina soittamaan maksulliseen päivystyspuhelimeen ja pyytämään eläinlääkärin pihalle. Sunnuntain eläinlääkäri oli paljon toiveikkaampi kuin lauantain ell, joten itsekin olin tottakai toiveikas. Oli kuitenkin äärimmäisen hankala jättää poni pieneen saunaan ilman mitään kontaktia toisiin hevosiin ja ihmisiäkin se näki vain katetrointi aikaan.

Maanantaina kun olin töissä sain puhelun. Eläinlääkäri joka oli erikoistunut tähän osa-alueeseen oli tutkinut Brandyn ja ilmoitti että sillä on Gauda Equina-syndrooma. Sen syistä ei tiedetä juurikaan, miksi se puhkeaa tietyille hevosille, mutta omalla toiminnallani en siihen kuulemma ole millään voinut vaikuttaa.
On kuulemma kaksi vaihtoehtoa. Toinen on että Brandy menee leikkaukseen, jossa sille tehdään avanne virtsarakosta suoraan ulos, jotta virtsarakko pääsee tyhjenemään itsestään koko ajan. Avannetta täytyisi hoitaa eläinlääkärin toimesta vähintään joka toinen päivä ja siitä huolimatta takajalat kärsisi jatkuvasta virtsasta. Tällä tavalla Brandy pystyisi olemaan seurahevosena, mutta koskaan sitä ei voisi lapset käsitellä, koska se saattaisi kaatua milloin tahansa. Ratsastamista ei pystyisi edes kuvitella.
Toinen vaihtoehto oli päästää se vihreämmille laitumille.
<3

Ei varmaan tarvitse kenenkään kauaa miettiä kumman valitsin. Se ei olisi täysipainoista hevosen elämää, jos takapää ei toimi kunnolla eikä virtsaamaan pysty itse. Ilmoitin jo puhelun aikana että tulen heti klinikalle kunhan pääsen ja Brandy pääsee vihreämmille laitumille. (Tekee pahaa kirjoittaa tätä vieläkin, kolmen kuukauden jälkeen. Tippa linssissä jatkuvasti.)

Siskoni ilmoitti että tulee henkiseksi tuekseni paikalle, josta olin erittäin kiitollinen. Harjattiin Brandy oikein huolellisesti, otin harjasta ja hännästä muistot itselleni ja kun olin keräillyt tarpeeksi voimia, menin ilmoittamaan että aika on tullut. Saatiin onneksi lupa viedä Brandy vielä syömään vihreää läheiselle niitylle vaikka eristyksessä oltiinkin ja Brandy nautti. Se olisi vain halunnut ravata ja syödä <3

Lopulta se vietiin sisälle klinikalle ja se pääsi tuskistaan.

Joka ikinen päivä kaipaan rakasta ystävääni todella paljon ja vaikka olen päässyt ratsastamaan ystävieni hevosilla, ei se korvaa sitä mitä meillä Brandyn kanssa oli. Brandystä kerkesi vajaassa vuodessa tulla minulle todella tärkeä ja se opetti paljon ystävyydestä.



Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

Lepää rauhassa rakkaani <3
Brandy 21.2.1998-26.5.2014

Ennen meitä oli kolme; sinä, minä ja rakkaus. 

Vieläkin meitä on kolme; suru, kyynel ja kaipuu<3

torstai 22. toukokuuta 2014

Epätietoisen odottelun tuskaa

Eipä ole tullut kirjoiteltua tänne ikuisuuksiin, vaikka paljon on tapahtunut. Kaviot alkaa näyttää pikkuhiljaa hyviltä, keskiuurteet alkavat levitä ja madaltua. Ollaan myös päästy silloin tällöin maastoilemaan ilman bootseja.
Totuttelua vihreään lauantaina 17.5

Nyt voi jo sanoa että on oikea kesä, kun tämäkin vilukissa tarkenee ulkona ilman takkia ja kaikkialla vihertää ja kukkii. Ponit laskettiinkin maanantaina totuttelulaitumelle ja niillä onkin ollut porukalla oikein hauskaa siellä. Tiistaina sainkin nähdä hauskoja kuvia, missä papparainen päästelee oikein kunnolla laumassa ja iloitsin sen muuttunutta olemusta. Illalla puoli kymmenen aikaan sain kuitenkin ikävän puhelinsoiton tallilta. Brandy oli laitumelta oton jälkeen laahannut vasenta takajalkaansa todella pahasti. Keskusteltiin pitkät pätkät tallinomistajan kanssas ja päädyttiin antamaan kipulääkettä ja soittamaan päivystävän eläinlääkärin mielipidettä.

Vielä tiistai aamuna takakoivet nousi erittäin korkealle. (c) Ida


Brandy ei siis missään vaiheessa ollut kipeän oloinen, ruoka maistui ja seurustelikin ihan normaalisti. Tästä syystä päätin etten lähde enää yötä vasten ajamaan tallille (jonne on matkaa siis 80km, joten olisin ollut tallilla vasta yhentoista aikaan) vaan kysytään ensin eläinlääkärin mielipide.
Päivystävä ell epäili asian johtuvan hermopinteestä tai kokonaan poikki menneestä hermosta. Ehdotti myös jotain kavio-ongelmaakin, mutta tästä ei kysytty tarkemmin. Annettiinkin sitten kipulääke ja heti aamulla soitto omalle eläinlääkärille.

Aamulla tilanne oli muuttunut sen verran että kankkuun oli tullut hieman turvotusta ja poni ei pystynyt enää pidättelemään pissiä. Siltä siis valui virtsaa ihan koko ajan pienenä norona. Järjestelinkin siis työpäiväni niin, että pääsin tallille eläinlääkärin kanssa. Rakas siskonikin ilmoitti tulevansa mun henkiseksi tueksi mukaan.

Eläinlääkäri tutki jalkaa, otti verikokeet ja pyysi kävelyttämään eteenpäin ja kokeilemaan peruutusta. Tarhalle päin Brandy käveli mielellään, tosin toinen takanen laahautui edelleen perässä täysin voimattomana ja virtsaa valui jatkuvasti. Peruutusta kokeiltaessa pieni poni meinasi kaatua.

Eläinlääkäri epäili ongelmaa takapolvessa tai lantion hermoissa, mutta väläytti myös herpeksen mahdollisuuden, vaikka neurologiset oireet ovatkin ainoat yhtäläisyydet. Edelleen poni oli kuitenkin pirteä ja varustettu hyvällä ruokahalulla.

Verikokeiden tuloksia ja lähtökäskyä klinikalle odotellaan. Itse en ole varma miten ponia pystyy kuskaamaan, kun takapää ei pysty pitämään tasapainoa vaan se horjuu koko ajan. Klinikalle on kuitenkin mentävä kuvauttamaan ja luultavasti ultraamaan jalka, jotta saadaan tietää edes jotain.

Kamalinta tässä on odottelu ja epätietoisuus. Hieman helpottaa tieto että poni on pirteä eikä se ole menettänyt ruokahaluaan, mutta selvästi sekin kummastelee kun takapää ei toimi niin kuin pitäisi eikä se pääse muiden kanssa ulos vaan joutuu olemaan karsinassa. Google on käynnyt kuumana, kun olen yrittänyt etsiä jotain tietoa tällaisista oireista, mutta tuntuu että kenelläkään ei ole vastaavaa ollut (ainakaan rakas internetti ei löydä vastaavia tapauksia). Pala kurkussa jatkuvasti kun ei yhtään tiedä miten vakavasta on kyse ja mistä se voi oikein johtua.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Red Horse

Ohhoh, onpas taas ollut kiirettä. Suurin syy siihen etten ole tänne raapustellut mitään, on että kamera oli huollossa (Canonin järkkärit ei näemmä kestä jaffaa kauhean hyvin). En siis ole saanut uusia kuvia, kuin vasta tänään.
Käytiin metsässä syömässä varpuja ja havuja kun testailtiin ensimmäistä versiota kuolaimettomista suitsista.

Brandyn kanssa ollaan maastoiltu nyt paljon ja ollaan päästy jopa kentälle pylpertämään. Kentällä meno sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Peltoa poni ei miellä kentäksi, joten siellä mennään todella hienosti. Harmi vaan että kenttä on kalteva, eikä Brandyllä ole juurikaan tasapainoa. Lumessa kahlaamisesta ei saatu loputa nauttia kuin muutaman kerran, joten maastoreissutkin on ollut melko perinteisiä ja tylsiä. Brandyllä oli tosin hetki sitten kausi että kaikki oli pelottavaa ja virtaa oli vaikka millä mitalla.

Kavioiden suhteen olen ollut jälleen epätoivon partaalla, sillä alkuviikosta kaviot menivät todella pahan näköiseksi. Etusten säteet muuttuivat veteliksi ja epämääräisiksi ja musta alkoi näyttää että sieltä tulee sisälmyksetkin jo pihalle. Takajalkaankin oli tullut monttu. Paniikissa pistin sähköpostia Vainikan Aittaan ja pistin myös kuvat erääseen fb:n ryhmään. Fb:n ryhmästä sainkin paljon vinkkejä ja arvauksia mikä kavioissa voisi olla ja sitä kautta yksi vuolijakin otti yhteyttä. Vainikan Aitalta tuli vastaus että näyttää tavalliselta säteiden kuoriutumiselta.

En kuitenkaan uskaltanut jäädä seurailemaan tilannetta yksikseni, joten pyysin sitä fb:n kautta "ilmoittautunutta" vuolijaa tulemaan katsomaan ponin kavioita, että saan itselleni mielenrauhan. Hänellä oli myös vinkkinä uudet kavionhoitotuotteen Englannista. Red Horse-tuotteet kuulostivat erittäin hyvältä, joten tilasin nekin samantien. Red Horsen tuotteita ei tarvitse läträtä päivittäin ja ne on tönkköä ainetta, joka jätetään vaikuttamaan pariksi päiväksi kavioon, mikäli säde ei eritä mitään. Tuotteet myös suojaavat arkaa sädettä, sekä stimuloi sitä luomalla massan, joka ulottuu maahan asti.

Vuolija tuli tänään illalla ja hoiti  kaviot. Kaviot olivat kuulemma hyvän malliset, joten uskallan jatkossakin vuolla itse niitä. Säteistä hän vuoli niin paljon pois kun uskalsi ja laittoi aineet vaikuttamaan. Takasen reikää hän tutkaili ja totesi sen olevan sientä. Sekin vielä... olin jotenkin kuvitellut että takaset olisivat säästyneet pöpöiltä, mutta eipä sittenkään. Jonkin verran hän avasi reikää lisää ja katsoi miten pitkälle se yltää, muttei lähtenyt avaamaan koko sienialuetta, ettei poni mene jalattomaksi. Mielestäni varsin fiksua.

Nytpä siis kokeillaan näillä tuotteilla jatkoa. GoodHoofilla kavioita hoidettiin 5 kuukautta, joten ehkä on aika jo siirtyä toiseen konstiin jo.

Kuvia otin ennen vuolun, tarkoituksena tehdä ennen ja jälkeen kuvat, mutta ne jälkeen kuvat jäi ottamatta, kun katsoin miten tökötit laitetaan kavioihin.
Tässä siis vain ne ennen vuolua otetut kuvat:

Oikea etujalka:
Säde on edelleenkin todella pieni ja repaleinen.

Tätä kuvaa katsoessa en ole varma onko kuva vino vai kavio vino. En kyllä ole huomannut että se olisi vino, mutta silmät voi valehdella.

Sivusta mielestäni ihan hyvän mallinen.
Vasen etujalka:
Kantatuet hieman pitkät ja säde kamalan näköinen.

Kavio levenee ulkosivusta, mutta yritän korjailla sitä.

Tämä kavio on liian pitkä varpaalta. Olen yrittänyt saada sitä lyhennettyä, mutten uskalla ottaa kerralla paljoa.
Oikea takajalka:
Ympyröitynä se monttu jossa sieni majailee. Nyt vuolun jälkeen se on hieman isompi, mutta ainakin tiedän syyn siihen.

Oho, edestä päin yllättävän hyvännäköinen. Olen jo pitkään suoristellut takasia, kun ne kuluu ulkoreunalta enemmän ja näemmä se alkaa tuottaa tulosta!

Saisi mielestäni olla hieman pystympi. Ei vain oikein halua onnistua.
Vasen takajalka:
Ainoa kavio, jossa ei ollut mitään sanomista!

Tämäkin yllättävän suora jo edestä katsottuna!

Ympyröitynä näkyy kohta mistä kavio kuluu eniten. En tiedä miten Brandy tässä onnistuu, mutta se kuluu aina tuollain viistosti.
Huomenna yritän muistaa ottaa kuvia vuolluista kavioista. Kavioiden muotoon vuolija ei koskenut, vain säteet ja sienomonttu sai kyytiä. Huomenna olisi myös tarkoitus testata kuolaimeton nro 2. eli itsetehty indian hackamore. Katsotaan mitä siitäkin tulee :D




tiistai 4. helmikuuta 2014

Kuvia!

Ihanaa kun nyt on ollut lunta ja on päästy jo hankeenkin tarpomaan <3 Tekee kyllä niin hyvää ponille, kun ei voikkaan laahustaa ihan miten lystää. Energiaa Brandy on löytänyt nyt vihdoinkin jostain ja ollaankin saatu nauttia hieman villimmästä ponista. Niin, tai siis minä olen nauttinut, mutta muut ratsastajat ehkä ei niinkään, sillä Brandy on saanut jo yhden tytön viskattua selästään.

Mutta nyt siis niihin kuviin, olkaa hyvä:

Kävin pellolla kuvailemassa hieman ponia. Harmi ettei ollut apukäsiä.
"Kyllä täältä vielä ruohoa löytyy!"
 
<3


Puut olivat upean näköisiä yksi päivä kun ajelin tallille.

Niinpä lähdettiin pitkälle maastolenkille.

Kohti valoa <3



Tässä kohtaa on tällä hetkellä jo ponia puoleen sääreen lunta :P

Ja kohti kotia.

Ponille tuli hieman hiki, mutta ilmeestä huolimatta silläkin oli hauskaa.

"Mamma, onks sulla namia?"

Ja sitten tehokkaat kuivaukset tallissa.

Ja takaisin ulos <3

maanantai 27. tammikuuta 2014

Kuulumisia

Onpas ollut taas kiire ja hoppu, kun en ole tännekkään kerennyt raapustaaan mitään, vaikka on tapahtunut kaikenlaista.

Ollaan tienkin maastoiltu paljon, koska se on ponin mielestä mukavaa. "Kenttä mukavaksi"-projektissa ei olla edistytty ollenkaan, sillä en ole päässyt kentälle yksin. Muiden läsnäollessa on kuitenkin ehkä hieman hankalaa pitää ponia vapaana. Poni sai myös kaksi peräkkäistä vapaapäivää, sillä itse en töiden takia päässyt tallille, eikä ilmeisesti kukaan tallitytöistäkään ollut kerennyt.

Kaunis poniherra <3

Sattuipa meille myös pieni äksidentti, kun perjantaina 17. päivä kävin hakemassa ponin tarhasta. Tallin pikku ori (säkä n. 100cm) päätti ryysiä aidan läpi suoraan Brandyn kimppuun. Eipä siinä ite voinut muuta kuin päästää Brandy irti ja toivoa parasta. Luojan kiitos Brandy on fiksu poika, eikä lähtenyt tontilta karkuun ja tuli aina takaisin pihalle päin kun kutsuin sitä.
Lopulta saatiinkin ponit sillä tavalla kiinni, että kutsuin Brandyä, avattiin tallin ovi ja patistettiin ne sisälle. Brandy tottakai meni omaan karsinaansa turvaan ja ori perässä. Nappasin orin karsinasta ja komensin tallitytön tutkimaan sen ja itse menin tutkimaan tärisevää Brandyä. Mitään isoja haavoja ei näkynyt, joten kerkesin jo hieman huokaista, kunnes huomasin että se ei varaa oikealle takaselle ollenkaan painoa. Ei muuta kuin tutkimaan mistä kohtaa aristaa. Taisi siinä ehkä muutama voisamanakin karata suusta, kun tajusin että jänteiden kohdalta on kipeä.


Sain onneksi tallinomistajalta kylmää jalkaa varten, joten kylmäsin jalan ja kokeilin miten poniherra kävelee.  Onnahteli, muttei onneksi ollut täysin kolmijalkainen. Laitoin ukkelille vielä yöksi lämpöpintelit kinttuihin.

Seuraavana päivänä sain tallinomistajalta soiton (varapuhelimeen, koska oma puhelin oli tippunut tietenkin sählingissä maahan ja näyttö rikki :/ ) että Brandy on jo paljon parempi. Ei ontunut, eikä ollut aristanut jalkaa pahasti. Illalla menin vielä kävelyttämään maastakäsin ponin ja tutkin samalla jalan paremmin. Aristi vielä hieman takareidestä, eikä ottanut mielestäni yhtä hyvää askelta oikealla takasella, muttei kuitenkaan ontunut. Venyttelin ja hieroin selkää ja molempia reisi, jotta ei ainakaan jumit pahentaisi tilannetta.

Sunnuntaina kävin vielä kävelemässä ilman satulaa, mutta sen jälkeen uskalsinkin jo aloittaa  normaalin ratsastuksen. Meiän maastoreissuista tuleekin hieman myöhemmin vilä kuvapainoitteisempaa postausta, kun olen yrittännyt muistaa kuvata aina kun olen päivänäöllä päässyt tallille.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

"Kenttä mukavaksi"-projekti + kuulumisia



Pohdiskelin vuodenvaihteessa paljon meidän kentällä työskentelyä ja siinä esiintyviä ongelmia. Brandyhän on tajuttoman haluton kentällä vaikka maastossa saattaisikin olla erittäin virtaisa. Olin myös yhteydessä Brandyn entiseen omistajaan, joka kertoi että se on ollut sellainen aina, joten hänkin on pääasiassa vain maastoillut tai hypännyt.

Tällaisissa tilanteissahan monien neuvot ovat tyyliin "se vain pottuilee, näytä kuka määrää!" tai "se on luonnostaan laiska, lyö raipalla!" ja ne kävi omassakin mielessä, mutta mietiskeltyäni ponia ja sen suunnatonta vastenmielisyyttä kenttää kohtaan, jouduin toteamaan että eiköhän kaikki pakkokeinot ole tämän ponin kohdalla kokeiltu jo. Ja maastokokeiluiden perusteella Brandy ei niinkään koe vastenmielisyyttä itse työskentelyä kohtaan, sillä maastossa sen kanssa pystyy tehdä kaikenlaista, vaan nimenomaan kenttää kohtaan, sillä kentälle saapuessa poni ryytyy ja sulkeutuu kuoreensa.

"Ihanan" vetinen tammikuu.
Tästä syntyikin siis idea siihen että lähden kouluttamaan ponille että kenttä onkin ihan mukava paikka ja siellä voi myös liikkua mielellään. Mentiinkin siis keskiviikkona kentälle päin, kun pääsin kerrankin tallille ennen töitä. Nappasin mukaan taskut täyteen leipää ja reipasta mieltä.

Kentän lähellä alkoi jo laahustaminen ja "sulkeutuminen". Kentän portilla poni näytti jo "henkisesti kuolleelta", joten kun nousin alas selästä ja kaivelin taskusta leipää huomasin ponin selvästi kummastelevan tilannetta. Annoin portilla jo pari leipää ja lähdin sitten kävelemään kentällä itse uraa pitkin. Poni seurasi hieman kummastellen ja varovasti, mutta kun se sai paljon kehuja ja hieman leipä joka kerta kun liikkui, se alkoi ymmärtää jutun juonen. Korvat hinautui höröön ja ponin koko olemus muuttui rennon innokkaaksi. Kokeiltiin myös ravia niin että itse juoksin edellä (ja yritin väistellä lätäköitä) ja poni ravasi mukana. Niin hyvää ja innokasta ravia en vielä ponilta ollut nähnyt kentällä!

Hömpöteltiin Brandyn kanssa kentällä suunnilleen 5-10min, minkä jälkeen nousin kentällä selkään, annoin selästä vielä pari leivänpalaa ja ohjasin ponin portista ulos. Jälleen poni tuntui kummastelevan tätä outoa reissua ja sitä ettei joutunutkaan hommiin kentällä. Kotimatkalla tehtiin kuitenkin hieman hommia ja ravailtiin jonkin verran, mutta kaiken kaikkiaan erittäin kevyt päivä ponille.

Muuten ollaankin vain maastoiltu. Yhtenä iltana lähdettiin maastoon illalla vähän sen jäkeen kun Brandyn tarhakaveri ja toinen poni lähti kentälle päin. Brandy oli ihan täpinöissään ottamassa muita kiinni, joten päätin tämän energian hyödyntää ja lähdettiinkin ötökkälenkille päin. Jatkuvasti Brandy yritti raville ja käveli muutenkin todella reippaasti, joten sain tehtyä sen kanssa paljon temponmuutoksia, mitkä on muuten hieman hankalia puutteellisen eteenpäinpyrkimyksen takia. Pari kertaa kokeiltiin myös laukkaa, mutta energinen poni + pimeä maasto + otsalampun valo = ei hyvä idea. Pienessä lätäkössä asusti Brandyn mielestä merihirviö ja aurauskepin takana piileskeli sapelihammastiikeri. Sainkin siis hieman treeniä myös omalle tasapainolle.

Tänään käytiin Brandyn ja Janskun kanssa maastossa kävelemässä ja ravailemassa. Talutin Brandyä koko matkan (reilu 6km), joten ainakin itselleni sain hyvän treenin. Jatkuvasti sain olla varuillani ettei poni keksi mitään tyhmää, sillä pari päivää pelkkää kävelyä näyttää nykyään tuovan ponille hieman säpsyily energiaa. Ravatessakin Brandy olisi mielellään kiihdyttänyt vauhtia, minkä katsonkin siis erittäin hyväksi asiaksi ainaisen tahmatassuilun sijaan.
Reipas maastoratsukko.
Lenkin jälkeen oli hieman väsähtäyt poika ja ponikin näyttää jopa hieman rauhallisemmalta.
On kyllä ihanaa kun tuli lumi vihdoinkin tänne eteläänkin. Se voisi kyllä pysyä nyt ainakin helmikuun loppupuolelle, minkä jälkeen kevät voisi tulla rytinällä. Olisi ihanaa päästä Brandyn kanssa myös hankeen hölkkäämään, se tekisi ponille todella hyvää. Kevät saisi kuitenkin olla kuiva, sillä eiköhän me olla jo tarpeeksi kärsitty jo näistä vesikeleistä.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Perhemaastoilua!

Pahoittelen syvimmästi kuvien laatua. Hämärässä puhelimilla ei saa hyviä kuvia vaikka kuinka yrittäisi. Meillä sentään olisi ollut tänään kuvaaja mukana, mutta kamera jäi.

Valopäät liikenteessä.
Oltiin tänään Jansku-pojan kanssa yhdessä maastossa niin että minä menin Verona-ponilla ja Jansku sai Brandyn. Avokki siis oli mukana hieman avittamassa Janskua, sillä ratsastustaidot ei vielä ole ihan sillä tasolla että maastoon voisi ihan ilman taluttajaa lähteä. Yli puolet matkasta mentiin kuitenkin niin että naru oli kaulalla ja avokki sai vain hengailla mukana.

Melkein hieno yhteiskuva.
Varustaminen oli jo melko hauskaa, kun sain lähes yksin varustaa molemmat ponit, sillä kumpikaan herroista ei osaa vielä laittaa satuloita, suojia jne. Hienosti ne kuitenkin harjasivat yhteistuumin Brandyn ja avokki sai laitettua jopa suitset, kun näytin mallia Veronalla. Brandyhän on siitä helppo suitsia että kuolaimet se ottaa omatoimisesti suuhun, kunhan vain saa ohjattua ne sinne. Suuhun nimittäin kelpaa myös poskiremmit yms.

Jansku ja Brandy. Laatu on hurrrrjan hyvä.
Menin Veronalla ensimmäistä kertaa tänään vaikka tallinomistaja on pitkään jo sanonut että mun pitäisi sitä kokeilla. Oli se kyllä melkoinen silakka Brandyn jälkeen, sillä vaikka säkäkorkeutta olikin ehkä 15cm vähemmän, se oli paljon kapeampi ja sirompi. Kokeilin myös hieman avoja ja väistöjä tiellä ja se tuntui lähinnä karkuun lähtevältä saippuapalalta. Siis hyvällä tavalla tietenkin, sillä sen ratsastaminen oli oikein miellyttävää, kunhan sai omat avut säädettyä herkemmälle.

Poseerausta.   
Käveltiin ponien kanssa noin neljä kilometriä, joka oli ihan hyvä matka Janskulle. Metsäosuudella tuli paljon "tää on kivaa"-hihkumista, mutta lopussa alkoi jo hieman sormia ja varpaita palelemaan, joten talliin saapuminen oli helpotus kaikille. Ponitkin toimi todella hyvin yhteen, joten tällä kokoonpanolla tullaan menemän varmaan joskus toistekkin.Sikälimikäli saan Veronan uudestaan lainaan tietenkin.

Tässä ainoa todiste avokin mukana ololle.
Pinkit tytöt.
Mikäli näitä oikeasti joku lukee tai katsoo, pahoittelen vielä kertaalleen kuvien laatua. Kavioista tulee kuvia kunhan saan sen järkkärin raahattua sinne tallille mukaan.