"Kenttä mukavaksi"-projekti + kuulumisia

Pohdiskelin vuodenvaihteessa paljon meidän kentällä työskentelyä ja siinä esiintyviä ongelmia. Brandyhän on tajuttoman haluton kentällä vaikka maastossa saattaisikin olla erittäin virtaisa. Olin myös yhteydessä Brandyn entiseen omistajaan, joka kertoi että se on ollut sellainen aina, joten hänkin on pääasiassa vain maastoillut tai hypännyt.

Tällaisissa tilanteissahan monien neuvot ovat tyyliin "se vain pottuilee, näytä kuka määrää!" tai "se on luonnostaan laiska, lyö raipalla!" ja ne kävi omassakin mielessä, mutta mietiskeltyäni ponia ja sen suunnatonta vastenmielisyyttä kenttää kohtaan, jouduin toteamaan että eiköhän kaikki pakkokeinot ole tämän ponin kohdalla kokeiltu jo. Ja maastokokeiluiden perusteella Brandy ei niinkään koe vastenmielisyyttä itse työskentelyä kohtaan, sillä maastossa sen kanssa pystyy tehdä kaikenlaista, vaan nimenomaan kenttää kohtaan, sillä kentälle saapuessa poni ryytyy ja sulkeutuu kuoreensa.

"Ihanan" vetinen tammikuu.

Tästä syntyikin siis idea siihen että lähden kouluttamaan ponille että kenttä onkin ihan mukava paikka ja siellä voi myös liikkua mielellään. Mentiinkin siis keskiviikkona kentälle päin, kun pääsin kerrankin tallille ennen töitä. Nappasin mukaan taskut täyteen leipää ja reipasta mieltä.

Kentän lähellä alkoi jo laahustaminen ja "sulkeutuminen". Kentän portilla poni näytti jo "henkisesti kuolleelta", joten kun nousin alas selästä ja kaivelin taskusta leipää huomasin ponin selvästi kummastelevan tilannetta. Annoin portilla jo pari leipää ja lähdin sitten kävelemään kentällä itse uraa pitkin. Poni seurasi hieman kummastellen ja varovasti, mutta kun se sai paljon kehuja ja hieman leipä joka kerta kun liikkui, se alkoi ymmärtää jutun juonen. Korvat hinautui höröön ja ponin koko olemus muuttui rennon innokkaaksi. Kokeiltiin myös ravia niin että itse juoksin edellä (ja yritin väistellä lätäköitä) ja poni ravasi mukana. Niin hyvää ja innokasta ravia en vielä ponilta ollut nähnyt kentällä!

Hömpöteltiin Brandyn kanssa kentällä suunnilleen 5-10min, minkä jälkeen nousin kentällä selkään, annoin selästä vielä pari leivänpalaa ja ohjasin ponin portista ulos. Jälleen poni tuntui kummastelevan tätä outoa reissua ja sitä ettei joutunutkaan hommiin kentällä. Kotimatkalla tehtiin kuitenkin hieman hommia ja ravailtiin jonkin verran, mutta kaiken kaikkiaan erittäin kevyt päivä ponille.

Muuten ollaankin vain maastoiltu. Yhtenä iltana lähdettiin maastoon illalla vähän sen jäkeen kun Brandyn tarhakaveri ja toinen poni lähti kentälle päin. Brandy oli ihan täpinöissään ottamassa muita kiinni, joten päätin tämän energian hyödyntää ja lähdettiinkin ötökkälenkille päin. Jatkuvasti Brandy yritti raville ja käveli muutenkin todella reippaasti, joten sain tehtyä sen kanssa paljon temponmuutoksia, mitkä on muuten hieman hankalia puutteellisen eteenpäinpyrkimyksen takia. Pari kertaa kokeiltiin myös laukkaa, mutta energinen poni + pimeä maasto + otsalampun valo = ei hyvä idea. Pienessä lätäkössä asusti Brandyn mielestä merihirviö ja aurauskepin takana piileskeli sapelihammastiikeri. Sainkin siis hieman treeniä myös omalle tasapainolle.

Tänään käytiin Brandyn ja Janskun kanssa maastossa kävelemässä ja ravailemassa. Talutin Brandyä koko matkan (reilu 6km), joten ainakin itselleni sain hyvän treenin. Jatkuvasti sain olla varuillani ettei poni keksi mitään tyhmää, sillä pari päivää pelkkää kävelyä näyttää nykyään tuovan ponille hieman säpsyily energiaa. Ravatessakin Brandy olisi mielellään kiihdyttänyt vauhtia, minkä katsonkin siis erittäin hyväksi asiaksi ainaisen tahmatassuilun sijaan.

Reipas maastoratsukko.

Lenkin jälkeen oli hieman väsähtäyt poika ja ponikin näyttää jopa hieman rauhallisemmalta.

On kyllä ihanaa kun tuli lumi vihdoinkin tänne eteläänkin. Se voisi kyllä pysyä nyt ainakin helmikuun loppupuolelle, minkä jälkeen kevät voisi tulla rytinällä. Olisi ihanaa päästä Brandyn kanssa myös hankeen hölkkäämään, se tekisi ponille todella hyvää. Kevät saisi kuitenkin olla kuiva, sillä eiköhän me olla jo tarpeeksi kärsitty jo näistä vesikeleistä.