Kuulumisia

Onpas ollut taas kiire ja hoppu, kun en ole tännekkään kerennyt raapustaaan mitään, vaikka on tapahtunut kaikenlaista.

Ollaan tienkin maastoiltu paljon, koska se on ponin mielestä mukavaa. "Kenttä mukavaksi"-projektissa ei olla edistytty ollenkaan, sillä en ole päässyt kentälle yksin. Muiden läsnäollessa on kuitenkin ehkä hieman hankalaa pitää ponia vapaana. Poni sai myös kaksi peräkkäistä vapaapäivää, sillä itse en töiden takia päässyt tallille, eikä ilmeisesti kukaan tallitytöistäkään ollut kerennyt.

Kaunis poniherra <3

Sattuipa meille myös pieni äksidentti, kun perjantaina 17. päivä kävin hakemassa ponin tarhasta. Tallin pikku ori (säkä n. 100cm) päätti ryysiä aidan läpi suoraan Brandyn kimppuun. Eipä siinä ite voinut muuta kuin päästää Brandy irti ja toivoa parasta. Luojan kiitos Brandy on fiksu poika, eikä lähtenyt tontilta karkuun ja tuli aina takaisin pihalle päin kun kutsuin sitä.
Lopulta saatiinkin ponit sillä tavalla kiinni, että kutsuin Brandyä, avattiin tallin ovi ja patistettiin ne sisälle. Brandy tottakai meni omaan karsinaansa turvaan ja ori perässä. Nappasin orin karsinasta ja komensin tallitytön tutkimaan sen ja itse menin tutkimaan tärisevää Brandyä. Mitään isoja haavoja ei näkynyt, joten kerkesin jo hieman huokaista, kunnes huomasin että se ei varaa oikealle takaselle ollenkaan painoa. Ei muuta kuin tutkimaan mistä kohtaa aristaa. Taisi siinä ehkä muutama voisamanakin karata suusta, kun tajusin että jänteiden kohdalta on kipeä.

Sain onneksi tallinomistajalta kylmää jalkaa varten, joten kylmäsin jalan ja kokeilin miten poniherra kävelee.  Onnahteli, muttei onneksi ollut täysin kolmijalkainen. Laitoin ukkelille vielä yöksi lämpöpintelit kinttuihin.

Seuraavana päivänä sain tallinomistajalta soiton (varapuhelimeen, koska oma puhelin oli tippunut tietenkin sählingissä maahan ja näyttö rikki :/ ) että Brandy on jo paljon parempi. Ei ontunut, eikä ollut aristanut jalkaa pahasti. Illalla menin vielä kävelyttämään maastakäsin ponin ja tutkin samalla jalan paremmin. Aristi vielä hieman takareidestä, eikä ottanut mielestäni yhtä hyvää askelta oikealla takasella, muttei kuitenkaan ontunut. Venyttelin ja hieroin selkää ja molempia reisi, jotta ei ainakaan jumit pahentaisi tilannetta.

Sunnuntaina kävin vielä kävelemässä ilman satulaa, mutta sen jälkeen uskalsinkin jo aloittaa  normaalin ratsastuksen. Meiän maastoreissuista tuleekin hieman myöhemmin vilä kuvapainoitteisempaa postausta, kun olen yrittännyt muistaa kuvata aina kun olen päivänäöllä päässyt tallille.

"Kenttä mukavaksi"-projekti + kuulumisia

Pohdiskelin vuodenvaihteessa paljon meidän kentällä työskentelyä ja siinä esiintyviä ongelmia. Brandyhän on tajuttoman haluton kentällä vaikka maastossa saattaisikin olla erittäin virtaisa. Olin myös yhteydessä Brandyn entiseen omistajaan, joka kertoi että se on ollut sellainen aina, joten hänkin on pääasiassa vain maastoillut tai hypännyt.

Tällaisissa tilanteissahan monien neuvot ovat tyyliin "se vain pottuilee, näytä kuka määrää!" tai "se on luonnostaan laiska, lyö raipalla!" ja ne kävi omassakin mielessä, mutta mietiskeltyäni ponia ja sen suunnatonta vastenmielisyyttä kenttää kohtaan, jouduin toteamaan että eiköhän kaikki pakkokeinot ole tämän ponin kohdalla kokeiltu jo. Ja maastokokeiluiden perusteella Brandy ei niinkään koe vastenmielisyyttä itse työskentelyä kohtaan, sillä maastossa sen kanssa pystyy tehdä kaikenlaista, vaan nimenomaan kenttää kohtaan, sillä kentälle saapuessa poni ryytyy ja sulkeutuu kuoreensa.

"Ihanan" vetinen tammikuu.

Tästä syntyikin siis idea siihen että lähden kouluttamaan ponille että kenttä onkin ihan mukava paikka ja siellä voi myös liikkua mielellään. Mentiinkin siis keskiviikkona kentälle päin, kun pääsin kerrankin tallille ennen töitä. Nappasin mukaan taskut täyteen leipää ja reipasta mieltä.

Kentän lähellä alkoi jo laahustaminen ja "sulkeutuminen". Kentän portilla poni näytti jo "henkisesti kuolleelta", joten kun nousin alas selästä ja kaivelin taskusta leipää huomasin ponin selvästi kummastelevan tilannetta. Annoin portilla jo pari leipää ja lähdin sitten kävelemään kentällä itse uraa pitkin. Poni seurasi hieman kummastellen ja varovasti, mutta kun se sai paljon kehuja ja hieman leipä joka kerta kun liikkui, se alkoi ymmärtää jutun juonen. Korvat hinautui höröön ja ponin koko olemus muuttui rennon innokkaaksi. Kokeiltiin myös ravia niin että itse juoksin edellä (ja yritin väistellä lätäköitä) ja poni ravasi mukana. Niin hyvää ja innokasta ravia en vielä ponilta ollut nähnyt kentällä!

Hömpöteltiin Brandyn kanssa kentällä suunnilleen 5-10min, minkä jälkeen nousin kentällä selkään, annoin selästä vielä pari leivänpalaa ja ohjasin ponin portista ulos. Jälleen poni tuntui kummastelevan tätä outoa reissua ja sitä ettei joutunutkaan hommiin kentällä. Kotimatkalla tehtiin kuitenkin hieman hommia ja ravailtiin jonkin verran, mutta kaiken kaikkiaan erittäin kevyt päivä ponille.

Muuten ollaankin vain maastoiltu. Yhtenä iltana lähdettiin maastoon illalla vähän sen jäkeen kun Brandyn tarhakaveri ja toinen poni lähti kentälle päin. Brandy oli ihan täpinöissään ottamassa muita kiinni, joten päätin tämän energian hyödyntää ja lähdettiinkin ötökkälenkille päin. Jatkuvasti Brandy yritti raville ja käveli muutenkin todella reippaasti, joten sain tehtyä sen kanssa paljon temponmuutoksia, mitkä on muuten hieman hankalia puutteellisen eteenpäinpyrkimyksen takia. Pari kertaa kokeiltiin myös laukkaa, mutta energinen poni + pimeä maasto + otsalampun valo = ei hyvä idea. Pienessä lätäkössä asusti Brandyn mielestä merihirviö ja aurauskepin takana piileskeli sapelihammastiikeri. Sainkin siis hieman treeniä myös omalle tasapainolle.

Tänään käytiin Brandyn ja Janskun kanssa maastossa kävelemässä ja ravailemassa. Talutin Brandyä koko matkan (reilu 6km), joten ainakin itselleni sain hyvän treenin. Jatkuvasti sain olla varuillani ettei poni keksi mitään tyhmää, sillä pari päivää pelkkää kävelyä näyttää nykyään tuovan ponille hieman säpsyily energiaa. Ravatessakin Brandy olisi mielellään kiihdyttänyt vauhtia, minkä katsonkin siis erittäin hyväksi asiaksi ainaisen tahmatassuilun sijaan.

Reipas maastoratsukko.

Lenkin jälkeen oli hieman väsähtäyt poika ja ponikin näyttää jopa hieman rauhallisemmalta.

On kyllä ihanaa kun tuli lumi vihdoinkin tänne eteläänkin. Se voisi kyllä pysyä nyt ainakin helmikuun loppupuolelle, minkä jälkeen kevät voisi tulla rytinällä. Olisi ihanaa päästä Brandyn kanssa myös hankeen hölkkäämään, se tekisi ponille todella hyvää. Kevät saisi kuitenkin olla kuiva, sillä eiköhän me olla jo tarpeeksi kärsitty jo näistä vesikeleistä.

Perhemaastoilua!

Pahoittelen syvimmästi kuvien laatua. Hämärässä puhelimilla ei saa hyviä kuvia vaikka kuinka yrittäisi. Meillä sentään olisi ollut tänään kuvaaja mukana, mutta kamera jäi.

Valopäät liikenteessä.

Oltiin tänään Jansku-pojan kanssa yhdessä maastossa niin että minä menin Verona-ponilla ja Jansku sai Brandyn. Avokki siis oli mukana hieman avittamassa Janskua, sillä ratsastustaidot ei vielä ole ihan sillä tasolla että maastoon voisi ihan ilman taluttajaa lähteä. Yli puolet matkasta mentiin kuitenkin niin että naru oli kaulalla ja avokki sai vain hengailla mukana.

Melkein hieno yhteiskuva.

Varustaminen oli jo melko hauskaa, kun sain lähes yksin varustaa molemmat ponit, sillä kumpikaan herroista ei osaa vielä laittaa satuloita, suojia jne. Hienosti ne kuitenkin harjasivat yhteistuumin Brandyn ja avokki sai laitettua jopa suitset, kun näytin mallia Veronalla. Brandyhän on siitä helppo suitsia että kuolaimet se ottaa omatoimisesti suuhun, kunhan vain saa ohjattua ne sinne. Suuhun nimittäin kelpaa myös poskiremmit yms.

Jansku ja Brandy. Laatu on hurrrrjan hyvä.

Menin Veronalla ensimmäistä kertaa tänään vaikka tallinomistaja on pitkään jo sanonut että mun pitäisi sitä kokeilla. Oli se kyllä melkoinen silakka Brandyn jälkeen, sillä vaikka säkäkorkeutta olikin ehkä 15cm vähemmän, se oli paljon kapeampi ja sirompi. Kokeilin myös hieman avoja ja väistöjä tiellä ja se tuntui lähinnä karkuun lähtevältä saippuapalalta. Siis hyvällä tavalla tietenkin, sillä sen ratsastaminen oli oikein miellyttävää, kunhan sai omat avut säädettyä herkemmälle.

Poseerausta.

 

 

 

Käveltiin ponien kanssa noin neljä kilometriä, joka oli ihan hyvä matka Janskulle. Metsäosuudella tuli paljon "tää on kivaa"-hihkumista, mutta lopussa alkoi jo hieman sormia ja varpaita palelemaan, joten talliin saapuminen oli helpotus kaikille. Ponitkin toimi todella hyvin yhteen, joten tällä kokoonpanolla tullaan menemän varmaan joskus toistekkin.Sikälimikäli saan Veronan uudestaan lainaan tietenkin.

Tässä ainoa todiste avokin mukana ololle.

Pinkit tytöt.

Mikäli näitä oikeasti joku lukee tai katsoo, pahoittelen vielä kertaalleen kuvien laatua. Kavioista tulee kuvia kunhan saan sen järkkärin raahattua sinne tallille mukaan.

Kaviot kunnossa jälleen!

Pahoittelen, tylsä kuvaton postaus, sillä unohdin eilen ja tänään kameran kotiin, eikä kännykällä saa hyviä kuvia pimeässä. 

Mutta siis Jiri kävi eilen vuolemassa Brandyn kaviot ja nyt ne on taas todella hienot. Periaatteessa olin osannut katsoa ponin kavioita ihan oikein että mistä pitäisi ottaa, mutta se uskallus oli puuttunut, eli Jiri joutui hieman suoristelemaan mm. takakavioita. Säteet olivat Jirin mielestä etusissa "surullisen" näköiset, tosin myönsi hänkin että on ne kuitenkin paremmat kuin viimeksi. Nythän ne on kovin pienet ja "syvällä" kavioissa kun ne on kuoriutunut ja uusiutunut niin kovasti.

Jiri ehdottikin meille Dome-pohjallisia, joilla saisi aktivoitua sädettä, jotta se lähtisi toimimaan oikein. Täytyykin siis ostaa heti muutama pari niitä, koska Brandyllä ei oikein tunnu pohjalliset kestävän.

Eilen kävin vielä vulun jälkeen hieman maastoilemassa ja ravattiin ja laukattiin jonkin verran. Brandy tuntui liikkuvan paremmin ja energisemmin, tosin se saattaa johtua myös siitä että se on vain kävellyt tämän viikon. Sain kuitenkin taas hieman työstää ravia ilman että aktiivisuus lopahti <3

Tänään pääsin tallille vasta seiskan jälkeen ja hevoset oli napattu sisälle jo räntäsateen takia. En siis viitsinyt kiusata pientä poni parkaa niin paljoa että olisin mennyt ratsastamaan, joten nappasin sen riimuun ja lähdettiin ilman bootseja kävelemään hieman tielle. Brandy ei ihme kyllä arkonut kavioita kovin pahasti, muttei kuitenkaan kävellyt ihan niin hyvin kuin tavallisesti. Käytiin myös metsässä rämpimässä ja onnistuttiin mm. kompastumaan ojaan (jep, ollaan todella varmajalkaisia molemmat :D).

Käppäilyn jälkeen kurkkasin vielä kaviot ja anturasta oli hieman kulunut hiekan/kivien takia, muttei kuitenkaan mitenkään radikaalisti. Täytyy kuitenkin uskaltaa välillä jättää ne bootsit kotiinkin, koska toiveena olisi että joskus pystyisi myös hieman menemään ilmankin niitä.

Maanantaina onkin tiedossa jotain kivaa, jos vain saadaan kaikki palikat kohdilleen. Siitä lisää kuitenkin myöhemmin.