Humppailua ja kuvasaastetta

Nyt ollaan kyllä humppailtu ponin kanssa enemmän ja vähemmän. Alkuviikko (23-25.12), olin vatsataudissa, joten aattoratsastukselle Brandyn kanssa meni ihana tallityttö E, joka on kävelyttänyt Brandyä muutenkin jonkin verran aina kun en ole päässyt.
Mulla olikin siis aivan "ihana" joulu..

Onneksi tapaninpäivänä torstaina pääsin jo rakkaan ponin luokse jo päivällä, joten mentiin hieman kentälle humputtelemaan. Kentällä oli meidän kanssa pari muutakin ponia joiden ansiosta Brandy olikin niin reipas, että sain hieman työskennelläkkin. Brandystä huomaa selkeästi että se on ratsastettu edestä taakse, eikä takaa eteen, joten työtä on edessä ja paljon. Tein hieman siirtymisiä ja ravissa sain myös hieman työskennelläkkin. Laukkoja otettiin molempiin suuntiin parit ja kun Bandy meinasi ottaa kierroksia muista poneista, pistin sen työskentelemään laukassakin kunnolla.

Perjantaina olikin rennompi päivä ja käytiin mun töiden jälkeen käpsyttelemässä maastossa ilman satulaa. Hieman oli oikea lapa jumissa edellisestä päivästä, mutta kävelyllä sekin aukesi hyvin.

Lauantaina päätinkin mennä taas "ötökkälenkki", joka on hieman vajaa 7km pitkä ja melko mäkinen. Reitti on kokonaan hiekkatietä, mutta hyviä laukkapätkiäkin löytyy mukavasti. Ravasinkin melko pitkiä pätkiä ja otettiin yksi pitkä loiva ylämäki jopa laukkaa. Laukkojen jälkeen poni tuntui heräävän, joten ravattiinkin melko reippaat loppuravit.

Meidän versio alkuraveista.

Sunnuntaina olikin "the päivä", kun siskoni ja hänen tyttärensä tulivat tallille. Siskonki oli tarkoitus kiivetä Brandyn selkään tänään, kun ei ollut liukasta. Viimeksihän suunnitelmat kariutuivat siihen ettei meillä ollut vielä nastabootseja.

Laukkaa ohjat tuntumalla. Vielä saisi kulkea pyöreämpänä, mutta tästä lähdetään.

Hoidettiin poni oikein hienoksi ja lähdettiin kohti kenttää. 5-vuotias siskontytär sai kunnian ratsastaa kentälle, ja hienosti ratsastikin.
Kentällä kiipesin itse selkään  ja luovutin kameran siskolle. Brandy oli kuitenkin sitä mieltä ettei kentällä pyöriminen voisi vähempää kiinnostaa ja aina kun pyysin sitä eteenpäin, korvat meni niskaa myöten ja se yritti pukitella. Kerran se saikin vedettyä hienot köyrypukki sarjan, muttei kuitenkaan saanut mua irti satulasta. Hah :D

Ja pitkin ohjin laukkaa. Anteeksi epätarkat kuvat, olin laittanut siskolle huonot asetukset.

Sain sen kuitenkin tottelemaan jonkin verran kauniisti pyytämällä. Tehtiinkin hieman hommia joka askellajissa.Eteenpäinpyrkimys oli kuitenkin koko ajan pyöreä nolla, joten se joka puuskutti eniten ratsastuksen jälkeen löytyi sieltä satulan päältä. Brandyä en uskalla yrittääkkään koota yhtään, sillä kovemmalla kuolaintuntumalla se kerää kaulan kasaan, tiputtaa selän alas ja sipsuttaa "kauniisti". Opittu tapa, jolla se on ilmeisesti saanut huijattua että tekee muka töitä. Mä kuitenkin vaadin että liike lähtee takaa, joten ohjastuntuma on sen takia melko kevyt.

Sisko fiilistelee

Tutustumista.

Kun olin tyytyväinen poniin (sain siis pari käynti-ravi siirtymistä ilman protestointia), päästin siskon kyytiin.
Hetki meni siskolla vain fiilistellessä, kun ei ole päässyt pitkään aikaan ratsastamaan. Muutamien ravikokeiluiden jälkeen sisko taivutteli käynnissä ponia ja sehän meni oikein mukavasti, vaikkakin liike olikin hyvin hidasta.

Ja hieman taivuttelua.

Iloinen ratsukko <3

Siskontyttökin halusi vielä ratsastaa kentällä, kun aikuisetkin sai mennä, joten otettiin muutamat ravit pitkillä sivuilla ja kerran kaarteessa ja niinpä vain se pieni tyttö pysyi hienosti kyydissä; kikatus vain kuului kun pompotti niin kovasti. Ja pitihän sitä hieman saada itsekkin ohjata ponia, joten pujoteltiin kartioita ja tehtiin muutamia muitenkin pieniä tehtäviä.

Ravia.

Ravin jälkeen kaikilla (paitsi nähtävästi ponilla) on hauskaa.

Harjoitellaan ohjaamista <3

"ja tuonne päin!" Ja kiltti ponihan menee <3

Tallille päin tyttö saikin ratsastaa jopa hieman ilman talutusta ja se olikin varmasti ravin ohella päivän kohokohta. 

Ilman talutusta maastossa!

Tälllä viikolla ohjemassa on kävelyä ja kävelyä, jotta saadaa ponille hieman jälleen motivaatiota ( ja energiaa) liikkumiseen. Ja seuraava viikko luultavasti vain maastoillaan. Olen nyt alkanut suunnitella jo ratsastustunnille/valmennukseen menoa, jotta saisin hieman apua ponin kanssa, itse olen kuitenkin melkein aina ratsastanut niitä virkeitä tapauksia ja tällainen tahmatassu näyttää kuinka aloittelija voinkin olla, vaikka ratsastusvuosia onkin jo n. 20. Eipä tartte leijailla pilvilinnoissa...

Ihan aluksi haluan pahoitella huonoa kuvanlaatua. Kännykässäni ei ole järin hyvä kamera.

Alkumatkasta

 

Käytiin Brandyn kanssa tänään pitkällä maastolenkillä. Reissu kesti yhteensä 2,5h ja matkaa taitettiin kutakuinkin 14-15km. Ollaan käyty samassa paikassa kerran aikaisemmin joulukuun alussa, mutta silloin Brandyllä ei ollut vielä takabootseja ja se oli muutenkin haluton. Tänään haluttomuudesta ei ollut tietoakaan, vaan poni meni korvat tötteröllä eteenpäin koko ajan.

Otettiin pitkä ravipätkä jo hiekkatiellä ja sain jopa työstääkkin sitä ilman että eteenpäinpyrkimys lopahti. Annoin sen kuitenkin suurimmaksi osaksi mennä pää maata viistäen mummo ravia, koska sekin tekee erittäin hyvää lihaksistolle.

Kun päästiin metsään ja lähdettiin kulkemaan ihanan pehmeitä hiekkateitä pitkin, joudun vain huokaisemaan ihastuksesta kun maisemat olivat niin ihanat ja ponilla tuntui olevan myös intoa mennä. Annoinkin sille heti alussa luvan lähteä laukalla ja sehän läks! Parissa kohdassa piti hypähtää sivummalle kun joku oli jännittävää, mutta muuten poikakin vain nautti kun pystyi päästelemään ihan huoletta <3

Metsätietä

Pari kertaa Brandy oli myös sitä mieltä että mamma on nössö kun yrittää säädellä vauhtia hitaammaksi ja sehän kiskaisi nupin taivasta kohti ja yritti livistää. Onneksi se kuitenkin antoi hyvin kiinni hetkenn riekuttuaan. Ja aina kun sen siirsi takaisin käyntiin, se rentoutui saman tien ja unohti kaikki pöllöilyt.

Seikkailtiin metsässä suunnilleen tunnin verran ja siinä ajassa kerettiin koluta hyvin pieni osa kaikista ihanista teistä mitä siellä oli. Törmättiin muutaman kerran sauvakävelijään, mutta muuten siellä ei ollut mitään eikä ketään. Eksyttiinkin kerran, kun en tunnistanut mistä olisi pitänyt kääntyä. Onneksi pidän aina Sport Trackeria päällä maastossa, jotta varmasti löydän kotiin. Ikävä kyllä tänään Sport Tracker päätti seota, joten en tiedä tarkkaa matkaa mitä tehtiin :/

Tuon puun alituksen jälkeen lähdinkin väärään suuntaan Brandyn kanssa

Poni oli aivan hikinen kun lähdettiin kohti tallia, joten käveltiin koko koti matka. Ponilla olisi tosin edelleen riittänyt virtaa, mutta en uskaltanut ottaa riskiä jalkojen takia. Käveltiinkiin siis erittäin reippaasti koko matka kotiin asti. Hieman meinasi tosin Brandy hermostua kun tallin kaikki muut ponit tulivat  vastaan (oli menossa tunnille) ja hän joutui menemään yksin talliin. "Hieman" huudeltiin perään, mutta ei onneksi kyseenalaistanut käskyä jatkaa matkaa.

Tallissa kuivattelin Brandyn huolella fleeceloimen alla ja vein sen vielä tarhaan syöpöttelemään heinää.
Ihana poni ja ihana päivä <3

Kuulumisia

Söpöläinen <3 (Anteeksi kuvan huono laatu, salamavalo pilaa kaiken aina :/ )

Ihana joulunaika, kiirettä tuntuu olevan niin paljon ettei kohta kerkeä enää nukkumaankaan. Viime viikolla Brandyllä meni yksi tallitytöistä pari kertaa, koska en itse päässyt tallille töiden takia. Mutta niinä päivinä kun pääsin, käytiinkin kentällä hieman humputtelemassa. Brandy alkoi maanantaina jo hahmottamaan että kentällä voi myös liikkua eteenpäin. Ravailtiin melko paljon pitkin ohjin ja otettiin myös laukkaa molempiin suuntiin.

Nyt kuitenkin täytyy pitää itse pää kylmänä ja vaikka poni ei onnu, niin rasitusta pitää lisätä vain vähitellen. Tänään käytiinkin ilman satulaa kävelemässä maastossa ja pitkästä aikaa olikin ihanaa istua ihan rauhassa ponin lämpöisessä selässä. Kiireinen työpäiväkin unohtui kun sai nauttia ponin tasaisista liikkeistä <3

Otettiinhan me tietenkin vähän raviakin, se on niin ihanaa kun voi ravata täysin pitkin ohjin maastossa, ilman että poni häipyy paikalta. Brandy ravaa todella hidasta ravia jos sille antaa kokonaan pitkät ohjat ja venyttää samalla pään ihan maahan asti. Hyvää selkäjumppaa siis molemmille.

Viikonloppuna olisi suunnitelmissa lähteä taas pitkälle maastolenkille, toivotaan että saataisiin seuraa mukaan. Onhan se mukava tallustella ponin kanssa kahestaankin, mutta olisihan se kiva kun joku voisi näyttää enemmän maastoja.

Mutta siis nyt niitä kavio-kuvia:



Oikea etunen. Silvoin säteitä taas hieman.



Vasen etunen. Tämäkin on jo hyvin kuoriutunut.

Kaviot näyttää kyllä tällä hetkellä kaikkea muuta kuin kivalta, kun en ole niitä ajatuksella kerennyt raspaamaan. Kannat alkaa olemaan ehkä liian pitkät(?)ja kantatuet liian isot, mutta en niitä uskalla lähteä säätämään ilman asiantuntevan neuvoja. Säteetkin näyttävät melko karuilta, mutta en edelleenkään ole saanut puukkoa teroitettua, joten en uskalla siistimmäksi niitä ottaa.

Monstereita ja rodeoponeja

Ensilumi saapui vihdoinkin <3 (2.10.2013)

Viime viikko meni aluksi hieman penkin alle, kun tuli pakkaset eikä päästy pihasta pois liukkauden takia. Onneksi Vainikan Aitan toimitus on supernopea ja saatiinkin bootsit torstaina jo sovitukseen ja perjantaina päästiinkin jo testaamaan nastoja.

Pito oli erinomainen ja ponikin tuntui tykkäävän, kun ei tarvinnut varoa takasiakaan yhtään. Metsässä oli tosin joku äärimmäisen pelottava monsteri, joka yritti syödä pienen poni-paran, joten ei päästy koko lenkkiä. En yksinkertaisesti saanut ponia liikkeelle, kun sydän hakkasi hullun laillan pohjetta vasten ja joku haju oli niin pelottava että oli pakko töristä koko ajan. Takaisin päin käännyttäessä poni karauttikin laukalle, ennen kuin sain sen vauhdin hillittyä pieneen sipsuttavaan raviin. Käynnin Brandy suostui ottamaan vasta kun se oli saanut päästellä suoralla suurimmat höyryt pois.



Poni "laiduntaa" joulukuussa.

Lauantaina onneksi päästiinkin jo normaali lenkki, kun monsteri olii ystävällisesti häipynyt. (Luulisin että monsteri olisi paljastunut lähemmällä tutkailulla peuraksi, mutta varmahan en voi olla)
Energiaa riitti kuitenkin ja tehtiin maastossa jo hieman töitäkin. Väistöt onnistuivat erinomaisesti, samoin käynti-ravi siirtymiset. Avotaivutuksille poni kuitenkin haistatti pitkät. Muuten poni teki töitä täysin kitisemättä.

Tänään oltiin taas Jansku-pojan kanssa ratsastamassa. Jansku sai ratsastaa kentälle, jossa olisin taas pitänyt pientä tunnin poikasta ja olisin myös itse tuuppaillut ponin kanssa. Matka kentälle oli kuitenkin niin pitkä (2km), että vaikka keksinkin paljon erinlaisia jumppaliikkeitä pojalle, kädet jäätyivät niin pahasti ettei kentällä ratsatamisesta tullut juuri mitään. Harjoiteltiin kuitenkin kevyttä ravia ja ponin hallintaa käynnissä. Poika tuli alas selästä n. 5min päästä, jolloin rupesin itse tuuppaamaan koulua. Tai siis niinhän taas itse kuvittelin. Brandy haistatteli jälleen pitkät mulle ja Jansku saikin hienon esityksen siitä miten poni näyttää ettei voisi vähempää kiinnostaa; kun mamma antaa pohkeita enemmän, pysähdytään, keräydytään ihan pieneksi kasaksi ja aletaan pukittelemaan.

Hetken istuttuani rodeoponin selässä, sain yhteyden pelaamaan ja päästiinkin hieman vääntämään ravissa. Laukkaa en viitsinyt enää yrittääkkään nostaa, ettei palata takaisin alkupisteeseen. Poni onkin yllättävän herkkä kyljistään ja heti jos yrittää komentaa kovemmalla pohkeella tulee edellä kuvatun laista palautetta. Ponin saikin toimimaan kevyellä pohkeella hyvin.

Takaisin tallille käveltiinkin kaikki rinta rinnan, kun poika ei halunnut enää selkään jäätymään.

Nyt päästäänkin toivottavasti pikkuhiljaa treenaamaan enemmän, kun *kopkop* jalat ei ole reagoinut liikunnan lisääntymiseen <3

Pojat pakkasessa

Niin tyytyväiset pojat <3

Pakkasta n. -10 astetta ja me pukaudetaan kuin siperiaan :D

"Mamma, tuutko sä kohta testaa mun uusia jousitossuja?"

 

Ainakin mamma näyttää onnelliselta, poni ei niinkän..

Tässä todistusaineistoa hienosta kouluponista, joka pistää kuskin miettimään jokaista liikettä äärimmäisen tarkkaan <3

Keskiviikkona lupaan kuvata taas kavioita, joista kuoriutuu säteet koht kokonaan pois. Onneksi Jiri tulee varmaan jo tammikuun alussa, joten saan tietää mitä olen tehnyt väärin/oikein.

Onnistumisia ja epäonnea.

Tämä viikko on ollut kyllä niin vuoristorataa ponin kanssa. Maanantaina oli normaali maastolenkki pimeässä ja poni arkoi jalkoja jonkin verran pakkasen takia. Kaikki kivet ja epätasaisuudet tuntui takakavioissa ilmeisesti pahasti, joten mentiin hissunkissun koko matka. Pieni pätkä ravia otettiin kun päästiin pehmeälle hiekalle ja ponihan tykkäsi. Maantiellä tuli jälleen pari autoa vastaan, mutta Brandy ei tyypilliseen tapaansa edes korvaansa lotkauttanut.

Tiistaina ja keskiviikkona Brandy sai keräillä voimia, kun itse tein töitä hullun lailla.
Tiistaina avokki kävi myös hieman shoppailemassa hevostarvikkeitä, kun itse en kerennyt missään vaiheessa. Eli hän kävi ostamassa Brandylle tallitoppaloimen, fleece-loimen ja 120cm satulavyön.
Torstaina sainkin siis pitkästä aikaa Brandylle satulan selkään. Satuloimisessa menikin tovi, kun Brandy on oppinut luimimaan satuloitaessa ja pullistelemaan vyötä kiristäessä, joten työstin sitä jonkin aikaa.
Liikkeelle päästyämme, totesin ponin olevan todella hyvä ja energinen, joten otin tiellä jo vähän ravia ja taivuttelin ponia hieman. Pehmeälle hiekalle päästyämme pyysinkin Brandyä nostamaan laukan ja alun kummastelun jälkeen ponikin heräsi ja tajusi että saa mennä. Laukkapätkän jälkeen Brandy käveli huomattavasti irtonaisemmin ja energisemmin, joten ei todella tehnyt pahaa. Olisi vain halunnut laukata lisää <3

Perjantaina pyysin tallityöntekijää kävelemään Brandyn kanssa hieman, jottei se menisi laukan takia jumiin ja Brandy oli kuulemma käyttäytynyt hienosti. Hän oli mennyt ilman satulaa jonkin aikaa pihalla toisen ponin seurana.

Lauantaina pääsin kerrankin tallille valoisaan aikaan ja ihan ajan kanssa, joten päätin lähteä katsomaan uusia maastolenkkejä. Tallinomistaja neuvoi meille miten päästään hyvälle ja pehmeälle hiekkatielle, jossa on hyvä ravata ja laukata. Aamusta oli taas pikkupakkanen, joten Brandy arkoi takasiaan jonkin verran. Se ei kuitenkaan ontunut, joten päätin jatkaa matkaa sinne minne meidät oli ohjattu. Matkaa risteykseen oli n. 4km, joka oltiin kävelty Brandyn ehdoilla ja vauhdilla ja ajattelin että kun se tuntee ihanan pehmeän hiekan kavioiden alla, se haluaisi päästellä.
Väärässä olin. Brandy ravasi kun pyysin, mutta into oli siitä kaukana. Laukan sain nostettua, mutta se oli ponnetonta ja jopa nelitahtista, joten jätin laukat siihen. Mentiin kuitenkin hieman ihastelemaan maisemia ja siellä olikin ihan kaunista. Pohjakin oli juuri niin hyvä kuin oli luvattu, mutta ilmeisesti kaviot olivat niin arat ettei tehnyt mieli mennä kovempaa. Takaisin tallille käveltiinkin ponin kanssa vierekkäin, ettei sen jalat rasitu yhtään enempää.
Tallille päästyämme poni olikin jo melko hikinen, eli n. 10km lenkki on vielä melkoinen voimanponnistus ponille. (Ja onhan sillä sitä karvaakin aika lailla)



Metsätie lauantaina

 

Järvenrantaa <3

 

Loppumatka rinta rinnan.

 

Tänään eli sunnuntaina sainkin tallille seurakseni siskon ja siskontytön. Entisen hevosenihan omistin siskon kanssa puoliksi, joten on aina ihana saada heidät tallille seuraksi. Suunnitelmissa oli että tyttö (kohta 5v) olisi ratsastanut kentälle ja siskoni olisi saanut kokeilla Brandyä kentällä. No jälleen kerran suunnitelmat menivät uusiksi, sillä yön aikana oli tullut räntää ja pakkasta, joten tiet olivat aivan jäässä. Brandy meinasi liukastua jo siinä vaiheessa kun päästiin tallinpihatieltä pois (tyttö oli kyydissä, onneksi myös pysyikin siellä), joten yritettiin etsiä mahdollisimman hiekkaisia kohtia. Takajalathan alkoi arkomaan hiekalla, joten sekään ei ollut järin hyvä vaihtoehto. Talsittiin kuitenkin jonkin aikaa varovaisesti askel kerrallaan, jotta tyttö saisi hieman ratsastaa ja Brandy hieman kävellä, mutta tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kaikille on mukavampi, kun mennään takaisin tallille. Hieroin Brandyä vielä lavoista, kainaloista ja ryntäistä, ettei se menisi varomisesta niin pahasti jumiin.

Reipas tyttö ja hieno ratsu. Tienpinta ei näytä niin liukkalta kuin mitä se bootsien alla oli.

Perjantaina sain tilattua Vainikan Aitalta takasiin bootsit ja geelipohjalliset sekä joka jalkaan nastat. Niitä odotellaan nyt kuin kuuta nousevaa, jotta päästäisiin täyspainosesti treenaamaan. Sitten jos saisi hierojan hieromaan ponin läpi, niin alettaisiin olemaan ihan hyvässä tilanteessa. Brandyllähän kuluu etuset enemmän varpaalta, joka kielii lapojen ja niskan jumeista ja takaset kuluu ulkosyrjältä enemmän, joka kertoo ristiselän ongelmista.

Ja sitten tietenkin vielä kaviokuvia:

Oikea etunen. Kuvassa ei vieläkään näy miten iso pala siitä puuttuu mutta säteen koko takaosa on siis poissa.

Vasen etunen.

Maastomopoilua

Nyt pariin viikkoon en ole saanut kuvaajaa tallille ja olen ollut itsekkin niin myöhään tallilla, etten ole saanut kuvia, joten en ole tänne jaksanut kirjoittaa. Ollaan Brandyn kanssa maastoiltu paljon ja ollaan löydetty mukavia maastolenkkejä, ettei tarvitsisi kääntyä takaisin samaa tietä. Aluksi jouduin tätä tekemään paljonkin, kun en tiennyt yhtään lenkkiä ja Brandyhän alkoi kääntyilemään itsenäisesti.

Nyt ollaan löydetty yksi 3,5km mittainen lenkki, jossa joutuu menemään maantiellä vain noin viisi metriä ja toinen lenkki on 4,5km, jossa joutuu maantiellä käpsyttelemään puoli kilometriä. Maantiellä kävelyhän ei meitä haittaa, sillä Brandyn mielestä autot on ihan okei. Molempiin lenkkeihin menee suunnilleen tunti, koska pidemmällä lenkillä pääsee ravaamaan hieman, kun siinä on aivan ihanan pehmeä pohja. Poni onkin liikkunut nyt täysin puhtaasti jo pitkään.

Loimittamisen kanssa on joutunut sumplimaan melko paljon, sillä vaikka Brandy onkin kasvattanut hienon talvikarvan, sen lihakset menevät jumiin todella herkästi kylmällä. Loimien kanssa ei ole ollut samaa onngelmaa. Onkohan kuitenkin jotain vikaa, kun + 5 celsius asteessa ponilla vetäsee selkälihakset ja lavat aivan jumiin. Magnesiuminhan sanotaan auttavan lihaksia, mutta myös rauhoittavan hevosia. Brandynhän ei tarvitsisi rauhoittua yhtään tai se on pystyynkuollut otus.

Tänään sain seuraa tallille avokista ja meidän toisesta koirasta. Toinen koira on siskollani hoidossa, kun narttu leikattiin viime maanantaina. Otettiin tyttö kuitenkin tallille mukaan ettei sen tarvitsisi  jäädä yksin kotiin.
Käytiin siis lyhyempi lenkki, jottei koiran kanssa tarvinnut mennä niin paljon asfaltilla. Lenkki meni varsin mukavasti, mitä nyt aina kun Brandy pärskähti, piti Gailan haukkua ponille. Avokki ja Gaila-koira käveli reippaana edellä ja minä ja Brandy tultiin perässä hitaasti.
Hieman poni arkoi takasia enemmän kuin tavallisesti, luultavasti pakkasen takia, joten kohta pitäisi saada aikaiseksi ostaa ne bootsit takasiinkin.


Maastoiluporukka (kameran takana avokki)

Käpsyttelyä

Kavioissakin on tapahtunut muutosta. Vasemmassa etujalassa on mielestäni halkeama jo vähän parempi, eli ei ole enää ehkä ihan niin syvä. Oikeasta etusesta on lähtenut lisää paloja pois, ja lisääkin pitäisi vielä poistaa. Tuntuu vaan ettei sillä ole kohta enää sädettä ollenkaan. Mutta itse asiaan, eli kuvia olkaa hyvä:

Oikea etujalka, kuvasta ei näe kunnolla sitä monttua mikä säteessä on.

Vasen etujalka. Alkaa näyttää jo paremmalta!

Viikonlopun käpsöttelyt ja kaviokuvia.

Lauantaina käytiin Janskun kanssa ostamassa Brandylle heijastinloimi ja häntäheijastin, jottei tarvitse aina lainata tallinomistajalta niitä. Saatiin myös tallinomistajalta lupa kokeilla häneltä satulavyötä, jotta saataisiin laitettua ponille pitkästä aikaa satula selkään ja poika pystyisi ratsastamaan helpommin, mutta eihän se tietenkään mahtunut. 110cm vyö ja liian lyhyt! Pullea poni vai lyhyet vastinhihnat?
No, virittelin kuitenkin Brandylle samanlaisen satulahuopavirityksen kuin itselläni on ollut, jotta saatiin rintaremmiheijastin kiinni ja ei muuta kuin poika kyytiin ja tielle kävelemään. Päätettiin ratsastaa kentälle, jossa olisin itse mennyt selkään kokeilemaan hieman miltä poni tuntuu. Suunnitelmiin tuli kuitenkin pienoinen muutos... sillä poni karkasi.




Poni ja poika.

Brandy meni siis koko alkumatkan tyypilliseen tapaansa todella rennosti ja rauhallisesti. Välillä se nappasi kuusesta oksan ja jatkoi taas tallustelua. Isossa alamäessä se kuitenkin huomasi jotain pelottavaa, jota se jäi kyttäämään. Sanoin Janskulle, että rapsuttaa hieman sään vierestä ja pyytää eteenpäin. Poni lähtikin ihan kiltisti jatkamaan matkaa, kunnes pysähtyi uudestaan ja huomasin ponin ilmeestä että nyt jänskättää tosissaan. Olin menossa ottamaan ohjista kiinni, kun poni päätti kääntyä ympäri, jolloin pojalta lähti tasapaino ja hän valui kyljelle. Tästä Brandy sitten hieman hermostui, otti raviaskeleen ja poika mätkähti mahalleen maahan. Brandy pelästyi ilmeisesti sitä ja lähti täyttä laukkaa kotia kohti.

Päättelin että poni juoksee suoraan tallille, joten jäin auttamaan poikaa, jolle ei luojan kiitos tullut kuin naarmu polveen ja pieni jälki kypärän lippaan. Kun poika saatiin jaloilleen ja kävelemään, lähdettiin etsimään Brandyä. Poni olikin ollut ovela ja jättänyt meille johtolankoja siitä, minne oli mennyt. Ennen risteystä (jossa olin käynyt viime sunnuntaina) oli heijastinloimen häntäremmi. Uskoin kuitenkin edelleen että se on jatkanut kohti tallia, kunnes näin sillä pikkutiellä meidän heijastinloimen. Ei muuta kuin sinne ponin perään, mielessä pyörien koko ajan missä kunnossa se löydetään (kauhukuvat murtuneista jaloista vilisi silmissä). Jälkiä näkyi koko ajan miten se oli liukastellut. Siitä kivikostakin se oli laukannut läpi, minkä takia sunnuntaina käännyttiin takaisin päivä.

Vähän matkan päästä tuli ihana vanha herra joka ruotsiksi selitti että hänen pihan poikki oli juuri juossut poni ja hän tuli tarkistamaan onko sattunut jotain vakavaa. Pikaisen tilannekatsauksen jälkeen hän otti meidät kyytiin Gatoriinsa ja lähdettiin etsimään ponia. Jälkien perässä mentiin, kunnes erään tallin aidan vierestä löytyi hiestä märkä poni ja ihana nainen joka oli ottanut Brandyn kiinni ja korjaili sen varusteita paikalleen (satulahuopa oli mahan alla ja ohjat jaloissa). Hänkin kyseli heti että onhan meillä kaikki kunnossa eikä vaikuttanut ollenkaan närkästyneeltä. (Kokemuksia on siis vain niistä äkäisistä naapureista jotka on huutanut kun karannut poni/hevonen on mennyt heidän tontilla). Tarkistettiin ponin jalat ja katsottiin nopeasti miten se liikkuu ja ihme kyllä, se oli täysin puhdas liikkeinen, eikä olllut onnistunut saamaan naarmuakaan. Jopa bootsit oli pysynyt jalassa.

Kiittelin ja pyytelin anteeksi sekä vanhalta herralta että naishenkilöltä ja lähdettiin jatkamaan tallille päin. Jansku ei ollut pelästynyt onneksi tippumistaan niin paljoa että olisi tullut ratsastuspelkoa, vaan iloisesti kiipesi takaisin Brandyn selkään. Kotiinpäin tallustellessa juteltiin Janskun kanssa putoamisista ja siitä miten se itseasiassa jopa kuuluu omalla tavallaan ratsastusharrastukseen. Jokainen tippuu joskus ja yleensä siinä ei käy mitään pahaa. Tallilla tunnilta tulleet tytöt kertoivat myös Janskulle putoamisjuttuja ja sanoivat myös ettei se ole vaarallista vaan pitää heti kiivetä takaisin ponin selkään :)

Tänään lähdettiinkin isänpäivän kunniaksi koko perheen voimin tallille. Avokki ei ollutkaan käynyt vielä kertaakaan uudella tallilla, joten saatiin esitellä paikkoja. Haettiin poni tarhasta ja harjattiin ja varustettiin poni. Avokki ja poika syötti tietenkin melkein koko ajan porkkanoita, kun Brandy niiin tykkää niistä. Laitettiin jälleen muuten sama varustus kuin eilen, mutta lisättiin vielä pintelit ja jalkaheijastimet. Jansku kiipesi selkään ja lähdettiin kohti kenttää.

Meillähän on siis lähin kenttä 2km päässä, joten sinne kävellessä tulee hyvät alkukäynnit tehtyä. Jansku sai ratsastaa koko matkan sinne ja takaisin, tällä kertaa tosin olin ottanut ponin riimunnaruun kiinni. Pelkästään siinä alamäessä missä tippuminen sattui, Janskua hieman jännitti, mutta muuten sekä poni että poika meni rennosti.

Team Heijastin liikenteessä.

Kentällä vaihdettiin kuskia että saan hieman testailtua miltä poni tuntuu. Työinto lopahti kyllä samantien kun päästiin kentälle. Taivuttelin kuitenkin hieman ja kokeilin pätkän raviakin. Olihan se melkoisen jäykkä, mutta onhan se toisaalta ymmärrettävääkin että lihakset on hieman jumissa sellaisen laukkaspurttailun jälkeen mitä poni eilen harrasti.

Hieno kouluponi, kuski vaan voisi nostaa katseen ylemmäs.

Noin 10 minuutin taivuttelun jälkeen tehtiin taas kuskin vaihdos ja lähdettiin kohti tallia. Taaskaan ei ollut mitään ongelmia, poni tallusteli tyynen rauhallisesti vaikka autoja suhaili ohi.

Tallilla hoidettiin poni ja kuvailtiin taas kaviot. Tässä siis jälleen kaviokuvia:

Oikea etujalka. Säde näyttää nyt pahalta, kun siitä on lähteyt isoja paloja pois.
Kuvassa oikealta puolelta näkyy selkeä monttu, josta on säde lähtenyt  Fiksummat voisi kertoa tarvitseeko huolestua.

Vasen etujalka. Säde on tässä ehjemmän näköinen, muttei kuitenkaan vielä terve.
Terveisiin säteisiin on vielä pitkä matka, mutta kyllä tässä onneksi koko ajan tulee edistystä.

Laitoin Vainikan Aitalle kyselyä, tekevätkö he vuolukeikkoja tänne päin ja vastauksena sain ettei ainakaan nyt aikataulussa ole Raaseporiin päin ajoa. Joudunkin siis vielä itse mietiskelemään noiden kavioiden kanssa. Etusissa huomaan että aiemmin olemattomat sivutuet ovat alkaneet kasvamaan. Onkohan niistä siis jossain vaiheessa haittaa ja pitääkö niitä vuolla jotenkin? Myös tuota valkoviivaa olen katsellut että onkohan se ihan oikean näköinen. Kamala pohtiminen jatkuvasti miten saan vuoltua ja raspattua kavioita hyvin ja oikein. Myös netistä tottakai harva se päivä etsin tietoa vuolusta. Ja tähänkin pätee sanonta "tieto lisää tuskaa", sillä huomaan että meillä on vielä pitkä matka terveisiin kavioihin. *huoh*

Maastoilua

Nyt ollaan päästy kävelemään Brandyn kanssa jo melko paljon. Lauantaina 3.11 käytiin tosiaan Janskun kanssa kävelyttämässä ponia pellolla ja ponin mielestä tärkeintä oli tietenkin syöminen. Kävelemisestä ei meinannut tulla aluksi mitään, kun Brandyllä oli koko ajan pää maassa, eikä Jansku saanut nostettua sitä ylös (ilman satulaa poika valui vain eteenpäin). Muutamia kuvia saatiin kuitenkin räpsittyä todisteeksi.

Hallintalaitteet hukassa. Poni meinasi mennä metsään..

..mutta hetkittäin poni kuitenkin kuunteli pientä poikaa oikein hienosti.

Sunnuntaina kävin yksinäni tallilla ja päätin mennä kokeilemaan miten pahasti Brandy arkoo takakavioita hiekkatiellä. Sain yllättyä, kun poni talsi korvat hörössä aivan puhtaasti ja reippaasti kaikkialle minne keksin pyytää, kunhan hiekkatiellä se sai valita kohdan missä kävellä. Käytiin katsomassa missä kunnossa yksi pikkutie on. Jouduttiin kuitenkin kääntymään jo n. puolen kilometrin jälkeen takaisin kun itseäni hirvitti kivikkoinen tie. Poni olisi edelleen jatkanut innoissaan eteenpäin <3


Tällaisella varustuksella oltiin sunnuntaina liikenteessä.

Poni tuijottelee maisemia

Sitten tuli taas hieman taukoa kävelyihin, kun maanantaina menin tallille ennen töitä ja sain kuulla että tie menee poikki tunnin päästä. En siis kerennyt kävelyttämään ponia ollenkaan. Tiistaina ja keskiviikkona en kerennyt tallille itse ollenkaan. Onneksi tallitytöt hoitaa tarvittaessa randyn kaviot.

Torstaina pääsin taas töiden jälkeen hoitamaan Brandyä ja vaikka oli jo aivan säkkipimeä (+ järkyttävä sumu) päätin lähteä kävelemään otsalampun valossa. Brandy yllätti jälleen sillä että se on niin tajuttoman fiksu poni! Vaikka käveltiin sellaisella tiellä, missä ei oltu ikinä menty ja ainoa valonlähde oli otsalamppu, poni tallusteli aivan rentona ja rauhallisena koko matkan. Uskomaton poni! Muutamat postilaatikot ansaitsi tietenkin pienen tuijotuksen, kun ne tuli valokeilaan. Nehän saattaa tietenkin hyökätä pienen ponin kimppuun.

Perjantaina olin jälleen ajelemassa tallille töiden jälkeen, mutta ruuhkassa huomasin että autossa syttyi akku-valo. Soitin tottakai samantien avokille, joka autoista ymmärtää ja hän käski kääntyä samantien takaisin etten jää tielle. Soitto siis tallille etten pääse tulemaan ja voisiko joku hoitaa kaviot. Tottakai se onnistui, mistä olen erittäin kiitollinen. Ärsytys oli tosin melko korkealla, kun auto päätti hajota... Avokki rupesi sitä onneksi samantien korjaamaan kun pääsin kotiin. Oikeaa osaa vain ei tahdo löytyä. Toivottavasti kuitenkin maanantaina saataisiin auto kuntoon.


Kaviopäivittelyä

Tänään sain siis taas aikaiseksi kuvata kavioita. Ammattimaista vuolua ne alkavat kaipaamaan, sen niistä ainakin huomaa, mutta säteistä huomaa myös kuinka ne alkavat paranemaan. Kertakaikkisen ihanaa!

Mutta siis itse asiaan, elikkäs kuvia kavioista:


Vasen etujalka. Sädettä pitäisi hieman siistiä mutta sehän alkaa jo jopa näyttää säteeltä!

Oikea etujalka. Säde on vieläkin repaleinen, mutta pikkuhiljaa saan sitä siistittyä.

Oikea takajalka. Päätin ottaa myös takasista kuvat, jotta näkee muuttuuko ne jotenkin.

Vasen takajalka. Reunasta lohjennut vähän, mutta kasvaa pikkuhiljaa parempaan muotoon.

Kuvista huomaa hyvin miten etujalat on hienot ja pyöreät ja takasista on lohkeillut paloja ja ne on selvästi pidemmät kuin leveät. Ja kuten jo alussa totesin, pitäisi alkaa kutsua Jiri katsomaan kavioita. Olen itse niitä raspaillut vähintään kerran viikkoon, mutta olen melko arka ottamaaan puukolla säteistä. Otan vaan pahimmat repaleet pois.

 Nyt olen alkanut katselemaan löytyiskö jostain käytettynä takasiin bootseja. Takasiinkin menee mittausteni mukaan kakkosen bootsit (Cavallo), eli olenkin pohtinut ja puntaroinut pitäisköhän ostaa sportit vai simplet. Luultavasti päädyn niihin mitkä helpoiten ja halvimmalla saan. Päästäisiin sitten vihdoinkin kävelyttämään ponia kunnolla. Sikäli mikäli siis jalat muuten kestää *kop, kop*.

Lauantaina onkin ohjelmassa ponin käveltystä Janskun kanssa, ennen kuin mennään monstereita katsomaan!

Brandy ihmettelee jotta mihin on heinät kadonnut?