 |
| Totuttelua vihreään lauantaina 17.5 |
Nyt voi jo sanoa että on oikea kesä, kun tämäkin vilukissa tarkenee ulkona ilman takkia ja kaikkialla vihertää ja kukkii. Ponit laskettiinkin maanantaina totuttelulaitumelle ja niillä onkin ollut porukalla oikein hauskaa siellä. Tiistaina sainkin nähdä hauskoja kuvia, missä papparainen päästelee oikein kunnolla laumassa ja iloitsin sen muuttunutta olemusta. Illalla puoli kymmenen aikaan sain kuitenkin ikävän puhelinsoiton tallilta. Brandy oli laitumelta oton jälkeen laahannut vasenta takajalkaansa todella pahasti. Keskusteltiin pitkät pätkät tallinomistajan kanssas ja päädyttiin antamaan kipulääkettä ja soittamaan päivystävän eläinlääkärin mielipidettä.
 | ||
| Vielä tiistai aamuna takakoivet nousi erittäin korkealle. (c) Ida |
Brandy ei siis missään vaiheessa ollut kipeän oloinen, ruoka maistui ja seurustelikin ihan normaalisti. Tästä syystä päätin etten lähde enää yötä vasten ajamaan tallille (jonne on matkaa siis 80km, joten olisin ollut tallilla vasta yhentoista aikaan) vaan kysytään ensin eläinlääkärin mielipide.
Päivystävä ell epäili asian johtuvan hermopinteestä tai kokonaan poikki menneestä hermosta. Ehdotti myös jotain kavio-ongelmaakin, mutta tästä ei kysytty tarkemmin. Annettiinkin sitten kipulääke ja heti aamulla soitto omalle eläinlääkärille.
Aamulla tilanne oli muuttunut sen verran että kankkuun oli tullut hieman turvotusta ja poni ei pystynyt enää pidättelemään pissiä. Siltä siis valui virtsaa ihan koko ajan pienenä norona. Järjestelinkin siis työpäiväni niin, että pääsin tallille eläinlääkärin kanssa. Rakas siskonikin ilmoitti tulevansa mun henkiseksi tueksi mukaan.
Eläinlääkäri tutki jalkaa, otti verikokeet ja pyysi kävelyttämään eteenpäin ja kokeilemaan peruutusta. Tarhalle päin Brandy käveli mielellään, tosin toinen takanen laahautui edelleen perässä täysin voimattomana ja virtsaa valui jatkuvasti. Peruutusta kokeiltaessa pieni poni meinasi kaatua.
Eläinlääkäri epäili ongelmaa takapolvessa tai lantion hermoissa, mutta väläytti myös herpeksen mahdollisuuden, vaikka neurologiset oireet ovatkin ainoat yhtäläisyydet. Edelleen poni oli kuitenkin pirteä ja varustettu hyvällä ruokahalulla.
Verikokeiden tuloksia ja lähtökäskyä klinikalle odotellaan. Itse en ole varma miten ponia pystyy kuskaamaan, kun takapää ei pysty pitämään tasapainoa vaan se horjuu koko ajan. Klinikalle on kuitenkin mentävä kuvauttamaan ja luultavasti ultraamaan jalka, jotta saadaan tietää edes jotain.
Kamalinta tässä on odottelu ja epätietoisuus. Hieman helpottaa tieto että poni on pirteä eikä se ole menettänyt ruokahaluaan, mutta selvästi sekin kummastelee kun takapää ei toimi niin kuin pitäisi eikä se pääse muiden kanssa ulos vaan joutuu olemaan karsinassa. Google on käynnyt kuumana, kun olen yrittänyt etsiä jotain tietoa tällaisista oireista, mutta tuntuu että kenelläkään ei ole vastaavaa ollut (ainakaan rakas internetti ei löydä vastaavia tapauksia). Pala kurkussa jatkuvasti kun ei yhtään tiedä miten vakavasta on kyse ja mistä se voi oikein johtua.
