Maastomopoilua

Nyt pariin viikkoon en ole saanut kuvaajaa tallille ja olen ollut itsekkin niin myöhään tallilla, etten ole saanut kuvia, joten en ole tänne jaksanut kirjoittaa. Ollaan Brandyn kanssa maastoiltu paljon ja ollaan löydetty mukavia maastolenkkejä, ettei tarvitsisi kääntyä takaisin samaa tietä. Aluksi jouduin tätä tekemään paljonkin, kun en tiennyt yhtään lenkkiä ja Brandyhän alkoi kääntyilemään itsenäisesti.

Nyt ollaan löydetty yksi 3,5km mittainen lenkki, jossa joutuu menemään maantiellä vain noin viisi metriä ja toinen lenkki on 4,5km, jossa joutuu maantiellä käpsyttelemään puoli kilometriä. Maantiellä kävelyhän ei meitä haittaa, sillä Brandyn mielestä autot on ihan okei. Molempiin lenkkeihin menee suunnilleen tunti, koska pidemmällä lenkillä pääsee ravaamaan hieman, kun siinä on aivan ihanan pehmeä pohja. Poni onkin liikkunut nyt täysin puhtaasti jo pitkään.

Loimittamisen kanssa on joutunut sumplimaan melko paljon, sillä vaikka Brandy onkin kasvattanut hienon talvikarvan, sen lihakset menevät jumiin todella herkästi kylmällä. Loimien kanssa ei ole ollut samaa onngelmaa. Onkohan kuitenkin jotain vikaa, kun + 5 celsius asteessa ponilla vetäsee selkälihakset ja lavat aivan jumiin. Magnesiuminhan sanotaan auttavan lihaksia, mutta myös rauhoittavan hevosia. Brandynhän ei tarvitsisi rauhoittua yhtään tai se on pystyynkuollut otus.

Tänään sain seuraa tallille avokista ja meidän toisesta koirasta. Toinen koira on siskollani hoidossa, kun narttu leikattiin viime maanantaina. Otettiin tyttö kuitenkin tallille mukaan ettei sen tarvitsisi  jäädä yksin kotiin.
Käytiin siis lyhyempi lenkki, jottei koiran kanssa tarvinnut mennä niin paljon asfaltilla. Lenkki meni varsin mukavasti, mitä nyt aina kun Brandy pärskähti, piti Gailan haukkua ponille. Avokki ja Gaila-koira käveli reippaana edellä ja minä ja Brandy tultiin perässä hitaasti.
Hieman poni arkoi takasia enemmän kuin tavallisesti, luultavasti pakkasen takia, joten kohta pitäisi saada aikaiseksi ostaa ne bootsit takasiinkin.


Maastoiluporukka (kameran takana avokki)

Käpsyttelyä

Kavioissakin on tapahtunut muutosta. Vasemmassa etujalassa on mielestäni halkeama jo vähän parempi, eli ei ole enää ehkä ihan niin syvä. Oikeasta etusesta on lähtenut lisää paloja pois, ja lisääkin pitäisi vielä poistaa. Tuntuu vaan ettei sillä ole kohta enää sädettä ollenkaan. Mutta itse asiaan, eli kuvia olkaa hyvä:

Oikea etujalka, kuvasta ei näe kunnolla sitä monttua mikä säteessä on.

Vasen etujalka. Alkaa näyttää jo paremmalta!

Viikonlopun käpsöttelyt ja kaviokuvia.

Lauantaina käytiin Janskun kanssa ostamassa Brandylle heijastinloimi ja häntäheijastin, jottei tarvitse aina lainata tallinomistajalta niitä. Saatiin myös tallinomistajalta lupa kokeilla häneltä satulavyötä, jotta saataisiin laitettua ponille pitkästä aikaa satula selkään ja poika pystyisi ratsastamaan helpommin, mutta eihän se tietenkään mahtunut. 110cm vyö ja liian lyhyt! Pullea poni vai lyhyet vastinhihnat?
No, virittelin kuitenkin Brandylle samanlaisen satulahuopavirityksen kuin itselläni on ollut, jotta saatiin rintaremmiheijastin kiinni ja ei muuta kuin poika kyytiin ja tielle kävelemään. Päätettiin ratsastaa kentälle, jossa olisin itse mennyt selkään kokeilemaan hieman miltä poni tuntuu. Suunnitelmiin tuli kuitenkin pienoinen muutos... sillä poni karkasi.




Poni ja poika.

Brandy meni siis koko alkumatkan tyypilliseen tapaansa todella rennosti ja rauhallisesti. Välillä se nappasi kuusesta oksan ja jatkoi taas tallustelua. Isossa alamäessä se kuitenkin huomasi jotain pelottavaa, jota se jäi kyttäämään. Sanoin Janskulle, että rapsuttaa hieman sään vierestä ja pyytää eteenpäin. Poni lähtikin ihan kiltisti jatkamaan matkaa, kunnes pysähtyi uudestaan ja huomasin ponin ilmeestä että nyt jänskättää tosissaan. Olin menossa ottamaan ohjista kiinni, kun poni päätti kääntyä ympäri, jolloin pojalta lähti tasapaino ja hän valui kyljelle. Tästä Brandy sitten hieman hermostui, otti raviaskeleen ja poika mätkähti mahalleen maahan. Brandy pelästyi ilmeisesti sitä ja lähti täyttä laukkaa kotia kohti.

Päättelin että poni juoksee suoraan tallille, joten jäin auttamaan poikaa, jolle ei luojan kiitos tullut kuin naarmu polveen ja pieni jälki kypärän lippaan. Kun poika saatiin jaloilleen ja kävelemään, lähdettiin etsimään Brandyä. Poni olikin ollut ovela ja jättänyt meille johtolankoja siitä, minne oli mennyt. Ennen risteystä (jossa olin käynyt viime sunnuntaina) oli heijastinloimen häntäremmi. Uskoin kuitenkin edelleen että se on jatkanut kohti tallia, kunnes näin sillä pikkutiellä meidän heijastinloimen. Ei muuta kuin sinne ponin perään, mielessä pyörien koko ajan missä kunnossa se löydetään (kauhukuvat murtuneista jaloista vilisi silmissä). Jälkiä näkyi koko ajan miten se oli liukastellut. Siitä kivikostakin se oli laukannut läpi, minkä takia sunnuntaina käännyttiin takaisin päivä.

Vähän matkan päästä tuli ihana vanha herra joka ruotsiksi selitti että hänen pihan poikki oli juuri juossut poni ja hän tuli tarkistamaan onko sattunut jotain vakavaa. Pikaisen tilannekatsauksen jälkeen hän otti meidät kyytiin Gatoriinsa ja lähdettiin etsimään ponia. Jälkien perässä mentiin, kunnes erään tallin aidan vierestä löytyi hiestä märkä poni ja ihana nainen joka oli ottanut Brandyn kiinni ja korjaili sen varusteita paikalleen (satulahuopa oli mahan alla ja ohjat jaloissa). Hänkin kyseli heti että onhan meillä kaikki kunnossa eikä vaikuttanut ollenkaan närkästyneeltä. (Kokemuksia on siis vain niistä äkäisistä naapureista jotka on huutanut kun karannut poni/hevonen on mennyt heidän tontilla). Tarkistettiin ponin jalat ja katsottiin nopeasti miten se liikkuu ja ihme kyllä, se oli täysin puhdas liikkeinen, eikä olllut onnistunut saamaan naarmuakaan. Jopa bootsit oli pysynyt jalassa.

Kiittelin ja pyytelin anteeksi sekä vanhalta herralta että naishenkilöltä ja lähdettiin jatkamaan tallille päin. Jansku ei ollut pelästynyt onneksi tippumistaan niin paljoa että olisi tullut ratsastuspelkoa, vaan iloisesti kiipesi takaisin Brandyn selkään. Kotiinpäin tallustellessa juteltiin Janskun kanssa putoamisista ja siitä miten se itseasiassa jopa kuuluu omalla tavallaan ratsastusharrastukseen. Jokainen tippuu joskus ja yleensä siinä ei käy mitään pahaa. Tallilla tunnilta tulleet tytöt kertoivat myös Janskulle putoamisjuttuja ja sanoivat myös ettei se ole vaarallista vaan pitää heti kiivetä takaisin ponin selkään :)

Tänään lähdettiinkin isänpäivän kunniaksi koko perheen voimin tallille. Avokki ei ollutkaan käynyt vielä kertaakaan uudella tallilla, joten saatiin esitellä paikkoja. Haettiin poni tarhasta ja harjattiin ja varustettiin poni. Avokki ja poika syötti tietenkin melkein koko ajan porkkanoita, kun Brandy niiin tykkää niistä. Laitettiin jälleen muuten sama varustus kuin eilen, mutta lisättiin vielä pintelit ja jalkaheijastimet. Jansku kiipesi selkään ja lähdettiin kohti kenttää.

Meillähän on siis lähin kenttä 2km päässä, joten sinne kävellessä tulee hyvät alkukäynnit tehtyä. Jansku sai ratsastaa koko matkan sinne ja takaisin, tällä kertaa tosin olin ottanut ponin riimunnaruun kiinni. Pelkästään siinä alamäessä missä tippuminen sattui, Janskua hieman jännitti, mutta muuten sekä poni että poika meni rennosti.

Team Heijastin liikenteessä.

Kentällä vaihdettiin kuskia että saan hieman testailtua miltä poni tuntuu. Työinto lopahti kyllä samantien kun päästiin kentälle. Taivuttelin kuitenkin hieman ja kokeilin pätkän raviakin. Olihan se melkoisen jäykkä, mutta onhan se toisaalta ymmärrettävääkin että lihakset on hieman jumissa sellaisen laukkaspurttailun jälkeen mitä poni eilen harrasti.

Hieno kouluponi, kuski vaan voisi nostaa katseen ylemmäs.

Noin 10 minuutin taivuttelun jälkeen tehtiin taas kuskin vaihdos ja lähdettiin kohti tallia. Taaskaan ei ollut mitään ongelmia, poni tallusteli tyynen rauhallisesti vaikka autoja suhaili ohi.

Tallilla hoidettiin poni ja kuvailtiin taas kaviot. Tässä siis jälleen kaviokuvia:

Oikea etujalka. Säde näyttää nyt pahalta, kun siitä on lähteyt isoja paloja pois.
Kuvassa oikealta puolelta näkyy selkeä monttu, josta on säde lähtenyt  Fiksummat voisi kertoa tarvitseeko huolestua.

Vasen etujalka. Säde on tässä ehjemmän näköinen, muttei kuitenkaan vielä terve.
Terveisiin säteisiin on vielä pitkä matka, mutta kyllä tässä onneksi koko ajan tulee edistystä.

Laitoin Vainikan Aitalle kyselyä, tekevätkö he vuolukeikkoja tänne päin ja vastauksena sain ettei ainakaan nyt aikataulussa ole Raaseporiin päin ajoa. Joudunkin siis vielä itse mietiskelemään noiden kavioiden kanssa. Etusissa huomaan että aiemmin olemattomat sivutuet ovat alkaneet kasvamaan. Onkohan niistä siis jossain vaiheessa haittaa ja pitääkö niitä vuolla jotenkin? Myös tuota valkoviivaa olen katsellut että onkohan se ihan oikean näköinen. Kamala pohtiminen jatkuvasti miten saan vuoltua ja raspattua kavioita hyvin ja oikein. Myös netistä tottakai harva se päivä etsin tietoa vuolusta. Ja tähänkin pätee sanonta "tieto lisää tuskaa", sillä huomaan että meillä on vielä pitkä matka terveisiin kavioihin. *huoh*

Maastoilua

Nyt ollaan päästy kävelemään Brandyn kanssa jo melko paljon. Lauantaina 3.11 käytiin tosiaan Janskun kanssa kävelyttämässä ponia pellolla ja ponin mielestä tärkeintä oli tietenkin syöminen. Kävelemisestä ei meinannut tulla aluksi mitään, kun Brandyllä oli koko ajan pää maassa, eikä Jansku saanut nostettua sitä ylös (ilman satulaa poika valui vain eteenpäin). Muutamia kuvia saatiin kuitenkin räpsittyä todisteeksi.

Hallintalaitteet hukassa. Poni meinasi mennä metsään..

..mutta hetkittäin poni kuitenkin kuunteli pientä poikaa oikein hienosti.

Sunnuntaina kävin yksinäni tallilla ja päätin mennä kokeilemaan miten pahasti Brandy arkoo takakavioita hiekkatiellä. Sain yllättyä, kun poni talsi korvat hörössä aivan puhtaasti ja reippaasti kaikkialle minne keksin pyytää, kunhan hiekkatiellä se sai valita kohdan missä kävellä. Käytiin katsomassa missä kunnossa yksi pikkutie on. Jouduttiin kuitenkin kääntymään jo n. puolen kilometrin jälkeen takaisin kun itseäni hirvitti kivikkoinen tie. Poni olisi edelleen jatkanut innoissaan eteenpäin <3


Tällaisella varustuksella oltiin sunnuntaina liikenteessä.

Poni tuijottelee maisemia

Sitten tuli taas hieman taukoa kävelyihin, kun maanantaina menin tallille ennen töitä ja sain kuulla että tie menee poikki tunnin päästä. En siis kerennyt kävelyttämään ponia ollenkaan. Tiistaina ja keskiviikkona en kerennyt tallille itse ollenkaan. Onneksi tallitytöt hoitaa tarvittaessa randyn kaviot.

Torstaina pääsin taas töiden jälkeen hoitamaan Brandyä ja vaikka oli jo aivan säkkipimeä (+ järkyttävä sumu) päätin lähteä kävelemään otsalampun valossa. Brandy yllätti jälleen sillä että se on niin tajuttoman fiksu poni! Vaikka käveltiin sellaisella tiellä, missä ei oltu ikinä menty ja ainoa valonlähde oli otsalamppu, poni tallusteli aivan rentona ja rauhallisena koko matkan. Uskomaton poni! Muutamat postilaatikot ansaitsi tietenkin pienen tuijotuksen, kun ne tuli valokeilaan. Nehän saattaa tietenkin hyökätä pienen ponin kimppuun.

Perjantaina olin jälleen ajelemassa tallille töiden jälkeen, mutta ruuhkassa huomasin että autossa syttyi akku-valo. Soitin tottakai samantien avokille, joka autoista ymmärtää ja hän käski kääntyä samantien takaisin etten jää tielle. Soitto siis tallille etten pääse tulemaan ja voisiko joku hoitaa kaviot. Tottakai se onnistui, mistä olen erittäin kiitollinen. Ärsytys oli tosin melko korkealla, kun auto päätti hajota... Avokki rupesi sitä onneksi samantien korjaamaan kun pääsin kotiin. Oikeaa osaa vain ei tahdo löytyä. Toivottavasti kuitenkin maanantaina saataisiin auto kuntoon.