Humppailua ja kuvasaastetta

Nyt ollaan kyllä humppailtu ponin kanssa enemmän ja vähemmän. Alkuviikko (23-25.12), olin vatsataudissa, joten aattoratsastukselle Brandyn kanssa meni ihana tallityttö E, joka on kävelyttänyt Brandyä muutenkin jonkin verran aina kun en ole päässyt.
Mulla olikin siis aivan "ihana" joulu..

Onneksi tapaninpäivänä torstaina pääsin jo rakkaan ponin luokse jo päivällä, joten mentiin hieman kentälle humputtelemaan. Kentällä oli meidän kanssa pari muutakin ponia joiden ansiosta Brandy olikin niin reipas, että sain hieman työskennelläkkin. Brandystä huomaa selkeästi että se on ratsastettu edestä taakse, eikä takaa eteen, joten työtä on edessä ja paljon. Tein hieman siirtymisiä ja ravissa sain myös hieman työskennelläkkin. Laukkoja otettiin molempiin suuntiin parit ja kun Bandy meinasi ottaa kierroksia muista poneista, pistin sen työskentelemään laukassakin kunnolla.

Perjantaina olikin rennompi päivä ja käytiin mun töiden jälkeen käpsyttelemässä maastossa ilman satulaa. Hieman oli oikea lapa jumissa edellisestä päivästä, mutta kävelyllä sekin aukesi hyvin.

Lauantaina päätinkin mennä taas "ötökkälenkki", joka on hieman vajaa 7km pitkä ja melko mäkinen. Reitti on kokonaan hiekkatietä, mutta hyviä laukkapätkiäkin löytyy mukavasti. Ravasinkin melko pitkiä pätkiä ja otettiin yksi pitkä loiva ylämäki jopa laukkaa. Laukkojen jälkeen poni tuntui heräävän, joten ravattiinkin melko reippaat loppuravit.

Meidän versio alkuraveista.

Sunnuntaina olikin "the päivä", kun siskoni ja hänen tyttärensä tulivat tallille. Siskonki oli tarkoitus kiivetä Brandyn selkään tänään, kun ei ollut liukasta. Viimeksihän suunnitelmat kariutuivat siihen ettei meillä ollut vielä nastabootseja.

Laukkaa ohjat tuntumalla. Vielä saisi kulkea pyöreämpänä, mutta tästä lähdetään.

Hoidettiin poni oikein hienoksi ja lähdettiin kohti kenttää. 5-vuotias siskontytär sai kunnian ratsastaa kentälle, ja hienosti ratsastikin.
Kentällä kiipesin itse selkään  ja luovutin kameran siskolle. Brandy oli kuitenkin sitä mieltä ettei kentällä pyöriminen voisi vähempää kiinnostaa ja aina kun pyysin sitä eteenpäin, korvat meni niskaa myöten ja se yritti pukitella. Kerran se saikin vedettyä hienot köyrypukki sarjan, muttei kuitenkaan saanut mua irti satulasta. Hah :D

Ja pitkin ohjin laukkaa. Anteeksi epätarkat kuvat, olin laittanut siskolle huonot asetukset.

Sain sen kuitenkin tottelemaan jonkin verran kauniisti pyytämällä. Tehtiinkin hieman hommia joka askellajissa.Eteenpäinpyrkimys oli kuitenkin koko ajan pyöreä nolla, joten se joka puuskutti eniten ratsastuksen jälkeen löytyi sieltä satulan päältä. Brandyä en uskalla yrittääkkään koota yhtään, sillä kovemmalla kuolaintuntumalla se kerää kaulan kasaan, tiputtaa selän alas ja sipsuttaa "kauniisti". Opittu tapa, jolla se on ilmeisesti saanut huijattua että tekee muka töitä. Mä kuitenkin vaadin että liike lähtee takaa, joten ohjastuntuma on sen takia melko kevyt.

Sisko fiilistelee

Tutustumista.

Kun olin tyytyväinen poniin (sain siis pari käynti-ravi siirtymistä ilman protestointia), päästin siskon kyytiin.
Hetki meni siskolla vain fiilistellessä, kun ei ole päässyt pitkään aikaan ratsastamaan. Muutamien ravikokeiluiden jälkeen sisko taivutteli käynnissä ponia ja sehän meni oikein mukavasti, vaikkakin liike olikin hyvin hidasta.

Ja hieman taivuttelua.

Iloinen ratsukko <3

Siskontyttökin halusi vielä ratsastaa kentällä, kun aikuisetkin sai mennä, joten otettiin muutamat ravit pitkillä sivuilla ja kerran kaarteessa ja niinpä vain se pieni tyttö pysyi hienosti kyydissä; kikatus vain kuului kun pompotti niin kovasti. Ja pitihän sitä hieman saada itsekkin ohjata ponia, joten pujoteltiin kartioita ja tehtiin muutamia muitenkin pieniä tehtäviä.

Ravia.

Ravin jälkeen kaikilla (paitsi nähtävästi ponilla) on hauskaa.

Harjoitellaan ohjaamista <3

"ja tuonne päin!" Ja kiltti ponihan menee <3

Tallille päin tyttö saikin ratsastaa jopa hieman ilman talutusta ja se olikin varmasti ravin ohella päivän kohokohta. 

Ilman talutusta maastossa!

Tälllä viikolla ohjemassa on kävelyä ja kävelyä, jotta saadaa ponille hieman jälleen motivaatiota ( ja energiaa) liikkumiseen. Ja seuraava viikko luultavasti vain maastoillaan. Olen nyt alkanut suunnitella jo ratsastustunnille/valmennukseen menoa, jotta saisin hieman apua ponin kanssa, itse olen kuitenkin melkein aina ratsastanut niitä virkeitä tapauksia ja tällainen tahmatassu näyttää kuinka aloittelija voinkin olla, vaikka ratsastusvuosia onkin jo n. 20. Eipä tartte leijailla pilvilinnoissa...