Monstereita ja rodeoponeja

Ensilumi saapui vihdoinkin <3 (2.10.2013)

Viime viikko meni aluksi hieman penkin alle, kun tuli pakkaset eikä päästy pihasta pois liukkauden takia. Onneksi Vainikan Aitan toimitus on supernopea ja saatiinkin bootsit torstaina jo sovitukseen ja perjantaina päästiinkin jo testaamaan nastoja.

Pito oli erinomainen ja ponikin tuntui tykkäävän, kun ei tarvinnut varoa takasiakaan yhtään. Metsässä oli tosin joku äärimmäisen pelottava monsteri, joka yritti syödä pienen poni-paran, joten ei päästy koko lenkkiä. En yksinkertaisesti saanut ponia liikkeelle, kun sydän hakkasi hullun laillan pohjetta vasten ja joku haju oli niin pelottava että oli pakko töristä koko ajan. Takaisin päin käännyttäessä poni karauttikin laukalle, ennen kuin sain sen vauhdin hillittyä pieneen sipsuttavaan raviin. Käynnin Brandy suostui ottamaan vasta kun se oli saanut päästellä suoralla suurimmat höyryt pois.



Poni "laiduntaa" joulukuussa.

Lauantaina onneksi päästiinkin jo normaali lenkki, kun monsteri olii ystävällisesti häipynyt. (Luulisin että monsteri olisi paljastunut lähemmällä tutkailulla peuraksi, mutta varmahan en voi olla)
Energiaa riitti kuitenkin ja tehtiin maastossa jo hieman töitäkin. Väistöt onnistuivat erinomaisesti, samoin käynti-ravi siirtymiset. Avotaivutuksille poni kuitenkin haistatti pitkät. Muuten poni teki töitä täysin kitisemättä.

Tänään oltiin taas Jansku-pojan kanssa ratsastamassa. Jansku sai ratsastaa kentälle, jossa olisin taas pitänyt pientä tunnin poikasta ja olisin myös itse tuuppaillut ponin kanssa. Matka kentälle oli kuitenkin niin pitkä (2km), että vaikka keksinkin paljon erinlaisia jumppaliikkeitä pojalle, kädet jäätyivät niin pahasti ettei kentällä ratsatamisesta tullut juuri mitään. Harjoiteltiin kuitenkin kevyttä ravia ja ponin hallintaa käynnissä. Poika tuli alas selästä n. 5min päästä, jolloin rupesin itse tuuppaamaan koulua. Tai siis niinhän taas itse kuvittelin. Brandy haistatteli jälleen pitkät mulle ja Jansku saikin hienon esityksen siitä miten poni näyttää ettei voisi vähempää kiinnostaa; kun mamma antaa pohkeita enemmän, pysähdytään, keräydytään ihan pieneksi kasaksi ja aletaan pukittelemaan.

Hetken istuttuani rodeoponin selässä, sain yhteyden pelaamaan ja päästiinkin hieman vääntämään ravissa. Laukkaa en viitsinyt enää yrittääkkään nostaa, ettei palata takaisin alkupisteeseen. Poni onkin yllättävän herkkä kyljistään ja heti jos yrittää komentaa kovemmalla pohkeella tulee edellä kuvatun laista palautetta. Ponin saikin toimimaan kevyellä pohkeella hyvin.

Takaisin tallille käveltiinkin kaikki rinta rinnan, kun poika ei halunnut enää selkään jäätymään.

Nyt päästäänkin toivottavasti pikkuhiljaa treenaamaan enemmän, kun *kopkop* jalat ei ole reagoinut liikunnan lisääntymiseen <3

Pojat pakkasessa

Niin tyytyväiset pojat <3

Pakkasta n. -10 astetta ja me pukaudetaan kuin siperiaan :D

"Mamma, tuutko sä kohta testaa mun uusia jousitossuja?"

 

Ainakin mamma näyttää onnelliselta, poni ei niinkän..

Tässä todistusaineistoa hienosta kouluponista, joka pistää kuskin miettimään jokaista liikettä äärimmäisen tarkkaan <3

Keskiviikkona lupaan kuvata taas kavioita, joista kuoriutuu säteet koht kokonaan pois. Onneksi Jiri tulee varmaan jo tammikuun alussa, joten saan tietää mitä olen tehnyt väärin/oikein.