Maastoilua

Nyt ollaan päästy kävelemään Brandyn kanssa jo melko paljon. Lauantaina 3.11 käytiin tosiaan Janskun kanssa kävelyttämässä ponia pellolla ja ponin mielestä tärkeintä oli tietenkin syöminen. Kävelemisestä ei meinannut tulla aluksi mitään, kun Brandyllä oli koko ajan pää maassa, eikä Jansku saanut nostettua sitä ylös (ilman satulaa poika valui vain eteenpäin). Muutamia kuvia saatiin kuitenkin räpsittyä todisteeksi.

Hallintalaitteet hukassa. Poni meinasi mennä metsään..

..mutta hetkittäin poni kuitenkin kuunteli pientä poikaa oikein hienosti.

Sunnuntaina kävin yksinäni tallilla ja päätin mennä kokeilemaan miten pahasti Brandy arkoo takakavioita hiekkatiellä. Sain yllättyä, kun poni talsi korvat hörössä aivan puhtaasti ja reippaasti kaikkialle minne keksin pyytää, kunhan hiekkatiellä se sai valita kohdan missä kävellä. Käytiin katsomassa missä kunnossa yksi pikkutie on. Jouduttiin kuitenkin kääntymään jo n. puolen kilometrin jälkeen takaisin kun itseäni hirvitti kivikkoinen tie. Poni olisi edelleen jatkanut innoissaan eteenpäin <3


Tällaisella varustuksella oltiin sunnuntaina liikenteessä.

Poni tuijottelee maisemia

Sitten tuli taas hieman taukoa kävelyihin, kun maanantaina menin tallille ennen töitä ja sain kuulla että tie menee poikki tunnin päästä. En siis kerennyt kävelyttämään ponia ollenkaan. Tiistaina ja keskiviikkona en kerennyt tallille itse ollenkaan. Onneksi tallitytöt hoitaa tarvittaessa randyn kaviot.

Torstaina pääsin taas töiden jälkeen hoitamaan Brandyä ja vaikka oli jo aivan säkkipimeä (+ järkyttävä sumu) päätin lähteä kävelemään otsalampun valossa. Brandy yllätti jälleen sillä että se on niin tajuttoman fiksu poni! Vaikka käveltiin sellaisella tiellä, missä ei oltu ikinä menty ja ainoa valonlähde oli otsalamppu, poni tallusteli aivan rentona ja rauhallisena koko matkan. Uskomaton poni! Muutamat postilaatikot ansaitsi tietenkin pienen tuijotuksen, kun ne tuli valokeilaan. Nehän saattaa tietenkin hyökätä pienen ponin kimppuun.

Perjantaina olin jälleen ajelemassa tallille töiden jälkeen, mutta ruuhkassa huomasin että autossa syttyi akku-valo. Soitin tottakai samantien avokille, joka autoista ymmärtää ja hän käski kääntyä samantien takaisin etten jää tielle. Soitto siis tallille etten pääse tulemaan ja voisiko joku hoitaa kaviot. Tottakai se onnistui, mistä olen erittäin kiitollinen. Ärsytys oli tosin melko korkealla, kun auto päätti hajota... Avokki rupesi sitä onneksi samantien korjaamaan kun pääsin kotiin. Oikeaa osaa vain ei tahdo löytyä. Toivottavasti kuitenkin maanantaina saataisiin auto kuntoon.